Juurisämpylät

Leipominen on tälläiselle suurpiirteiselle ruoanlaittajalle aika epätyypillistä ja yleensä vedänkin mutkat suoriksi enkä jaksa noudattaa reseptiä pilkulleen. Nyt sain kuitenkin käsiini leipäjuuren ja ohjeen, jolla tehdä takuuvarmat juurisämpylät (kiitos Satu Koiviston) ja innostuin leivän leipomisesta.

Leivän leipominen juuren avulla on ollut haavelistallani jo pitkään. Olen joskus jopa yrittänyt aloittaa oman juuren, mutta siitä on melko vaikea saada toimivaa, kun alussa pitäisi leipoa juurella niin paljon. Ennen kaikkea juuri on vaikeaa saada pysymään hengissä tarpeeksi aktiivisella leivonta- ja ruokkimistahdilla. Minä sain siis tällä kertaa juuren valmiina, mikä olikin tietysti valtava sysäys kohti juurileivontaa, mutta juuren voi myös tehdä itse – vaikkakaan se ei silloin ehkä toimi ihan yhtä tehokkaasti kuin esimerkiksi tuo saamani 1,5 vuotta vanha juuri. Juuri kannattaa tehdä ja sitä kannattaa myös ruokkia luomulaatuisilla vehnäjauhoilla, sillä niissä on kuulemma tavallista enemmän hyviä bakteereja. Kun juuri on toimiva, sillä voi leipoa päivän tai kahden päästä ruokkimisesta. Kannattaa alkuun myös pakastaa osa juuresta, jos sille sattuu käymään jotain.

Pääsiäispyhinä otin vihdoin asiakseni kokeilla sämpylöiden leipomista saamallani ohjeella. Ja sämpylät onnistuivat kertaheitolla! Rapea pinta ja pehmoinen sisus sekä juuren hiukan hapan maku tekivät sämpylöistä todella herkullisia. Kotoa tulikin heti toivomus, että joka aamu olisi tarjolla tuoreita lämpimäisiä. No, siihen en ehkä ihan jaksa lähteä, mutta viikonloppuherkuiksi voin noita kyllä tehdä, sen verran vähällä vaivalla valmistuivat.

Yllätyin hiukan taikinan helposta käsiteltävyydestä sämpylöitä muotoillessa, kun se oli sen verran tarttuvaista illalla. Aika terapeuttista puuhaa tuo taikinan käsittely muutenkin. Sämpylöiden leipomisessa on muutama tärkeä vaihe: taikinan vaivaaminen niin, että siihen muodostuu sopiva sitko, sämpylöiden muotoilu vaivaamatta, paistaminen kuumassa uunissa ja höyrykypsytys alkuun. Sämpylöitä ei saa myöskään peittää liinalla, sillä silloin niiden rapea kuori pehmenee. Sovelsin ohjetta (tietysti!) hiukan ja tein sen pelkkiin vehnäjauhoihin, vaikka alkuperäisessä ohjeessa korvattiin vehnäjauhoista 1 dl spelttileseillä ja 2 dl ruisjauhoilla. Halusin ensin maistaa, miltä pelkät juurisämpylät maistuvat ja jatkossa voin sitten helpommin soveltaa millä tahansa kotoa löytyvillä jauhoilla (toki kannattaa pääosa kuitenkin käyttää vehnäjauhoja).

Sämpylät katettiin aamiaispöytään voin kera, eivätkä ne seurakseen muuta kaivanneetkaan. Olivat niin ihania sellaisenaan! Nyt pää on täynnä ideoita jos jonkinmoisista juureen leivotuista leipäversioista, joten palailen asiaan varmasti vielä uudemmankin kerran myös blogin puolella.