Pitkästä aikaa positiivisesti yllättänyt ravintolavierailu Helsingissä oli viime viikon visiitti ravintola Kuurnaan. Pikkuruinen ravintola Kruunuhaassa on tunnelmallinen paikka, jossa annokset tehdään sesongin mukaisia raaka-aineita käyttäen liikoja hienostelematta. Olen jo pitkään halunnut käydä Kuurnassa, mutta paikan pieni koko tekee isomman porukan illallisvarauksista hankalia. Tällä kertaa pääsin kuitenkin pienemmän seurueen kanssa vihdoin paikan päälle.
Mukavan lyhyt lista kattaa kolme alku-, pää- ja jälkiruokaa vaihtuen kahden viikon välein. Lisäksi liitutaululla oli muutamia päivän erikoisia. Pidän siitä, että ruokalista ei ole liian kiinteä ja siitä, että se myös löytyy netistä, mutta netin lista ei kyllä ainakaan meidän käynnillämme pitänyt ihan paikkaansa. Minä yleensä tykkään miettiä annosvalintojani jo etukäteen, joten olisi kiva, että lista pitäisi paikkansa paremmin. Toisaalta lyhyelle listalle oli saatu mahdutettua niin hyvän kuuloisia annoksia, että olisin voinut syödä vaikka koko listan läpikin.
Heti alkuun pöytään tuotiin pikkuruisia sämpylöitä ja näkkileipää sekä voita näiden päälle. Vettä tuli kannuissa pöytään, mutta lasiin sitä sai kaataa itse. Erityisesti nuo sämpylät olivat tosi herkullisia, näkkileipä sen sijaan hiukan mautonta. Päätimme syödä kolmen ruokalajin menut ja tilasimme niiden seuraksi osalle porukasta pullollisen punaviiniä ja osalle laseittain valkoviiniä. Tarjoilijalta saimme hyvät viinisuositukset – erityisesti tuo italialainen Barbera d’Alba oli tosi herkullinen, pehmeä ja hienostuneen makuinen viini, joka passasi liharuokiemme pariksi paremmin kuin hyvin.
Alkuruoista ensimmäinen oli pehmeä, kermainen paahdetusta purjosta tehty keitto. Kuohkeassa keitossa purjon maku oli pehmeä ja miellyttävä. Pinnalle ripotellut perunasipsit antoivat keitolle kivaa rapeutta. Älyttömän kaunis ja iso keittoannos.
Paistettua silakkaa sisältävä alkuruoka oli aseteltu retrolautasille. Silakan lisäksi annoksessa oli kurpitsaa murskana ja paloina. Silakanystävien mukaan maukas annos, joka olisi saanut olla isompikin. Omaksi alkuruoka-annoksekseni valitsin tartarin, joka olikin erinomainen. Iso annos sisälsi valmiiksi sekoitettuna todella tuoretta ja mureaa lihaa, suolakurkkuja, sipulia ja kapriksia sekä erillisessä kulhossa kananmunan keltuaisen. Juuri sopiva suolaisuus täydensi annoksen.
Pääruoan osalta seurueemme oli harvinaisen yksimielinen: tilasimme kaikki karitsan kylkirullan muhennetuilla härkäpavuilla. Eipähän päässyt ketään annoskateus yllättämään. Tämäkin annos oli tosi iso: yksi karitsarulla olisi ihan hyvin riittänyt, mutta kyllä näin hyvää lihaa toki kaksikin palaa söi. Ylikypsä, mehevä karitsa sai seuraansa supermaukkaan liemen, juuri sopivan kypsyiset muhennetut pavut ja hiukan suutuntumaa vähän al denteiksi jätetyistä kesäkurpitsoista. Ihana syksyinen, lämmittävä ja kotoisan tuntuinen annos.
Jälkiruoaksi osa tyytyi pelkkään jälkiruokaviiniin ja osa söi valkosuklaiset crème brûléet. Jälkiruokaviineinä testailimme sekä Beerenauslese Cuvéeta että Sauternesia. Molemmat olivat omalla tavallaan hyviä, Sauternes jalohomeisemman makuista ja Beerenauslese hiukan miedompaa, mutta kumpikaan ei ehkä kuitenkaan ihan ykkössuosikkia. Jälkiruoka sen sijaan oli ihana sokeripommi: juuri sopivan rapsahtava sokerikuori ja sisällä täydellisen pehmeää ja valkosuklaalla makeutettua vanukasta. Ihana päätös illalliselle. Pitänee taas tehdä crème brûléeta kotonakin.
Ruoka oli siis tosi herkullista ja hintaan nähden annokset isoja, suosittelen siis lämpimästi. Palvelu oli toimivaa, mutta ehkä hiukan tylyä: vaikka tarjoilija olikin ystävällinen ja paikalla silloin kuin tarvittiin, vettä sai kaataa laseihin itse eikä annoksia esitelty ollenkaan. Viinit sentään maistatettiin asianmukaisesti. Palvelun suhteen siis olisin ehkä kaivannut hiukan sydämellisempää otetta. Silti taidan palata Kuurnaan vielä uudelleenkin!
Ei kommentteja