Tämän vuoden ensimmäinen reissu on takana. Reissasimme kaveriporukalla Gran Canarian lämpöön viikoksi rentoutumaan. Olen visiteerannut Kanarialla aiemminkin (ennen blogia), joten muutama hyväksi havaittu ravintola oli jo tiedossa ja muutamaan uuteenkin tuttavuuteen tuli matkan aikana törmättyä. Majoituksemme oli Playa del Inglésissä, joten kaikki tässä esitellyt ravintolat sijaitsevat siellä. Alkuun pieni vinkki muille kävijöille: pääsääntöisesti “kauppakeskusten” valokuvilla varustetut ravintolat ovat joko surkeita tai vieläkin surkeampia. Tähänkin mahtuu toki poikkeuksia, mutta parhaat makuelämykset löytyivät kyllä muualta. Vaikka kohde onkin pakettimatkojen esiäiti ja varsinainen turistihelvetti, löytyy sieltä siihen nähden kyllä myös yllättävän hyviä ruokapaikkoja.
En muista milloin olisin syönyt niin paljon kuin viikon loman aikana söin, olin koko ajan ähkyssä. Mutta olipa vaan hyvää ruokaakin! Ja ehkä myös vähän hyvää espanjalaista punaviiniä… Teen nykyään aina ennen reissua kartan suositelluista ravintoloista Google Mapsilla ja lataan kartan offline-tilaan ennen reissua. Kartta näyttää oman sijainnin ja merkityt paikat ilman mobiilidataa, joten se on ihan kullanarvoinen uusissa paikoissa haahuillessa. Toki ravintoloiden aukioloajat ovat välillä vähintäänkin mystisiä (suurimmalla osalla ei ole edes nettisivuja), joten aina ei ravintolan etsiminen ole kartasta huolimatta kovin helppoa.
Hotellillamme oli herkullinen, todella runsas aamiainen. Tykkään lomalla yrittää aina urheilla aamuisin ennen aamiaista (sen jälkeen se harvoin enää onnistuu), ihan paras palkinto lenkin päälle syödä kunnon aamianen! Tuon aamiaisen jälkeen nälkä ei tullut kovin aikaisin, mutta söimme silti aina lounaan ja päivällisen päälle. Toki nämä molemmat siirtyivät aika myöhäiseen ja välillä söimmekin pihvi-illallista yhdeksän jälkeen illalla…
Rantakadun arvalla valittu ravintola Columbus II (Calle las Dunas) pääsi yllättämään, vaikka ravintolan nimi naurattaa edelleen. Kävelimme rantaan pari kilometriä ja poikkesimme muutamaan etukäteen listaamani ravintolaan, jotka olivat tietysti sunnuntaina kiinni. Nälkä alkoi jo hiipiä vatsoihin, joten menimme rantakadulla ensimmäiseen ravintolaan, jossa oli väkeä. Kanarialla on tarjolla paljon tosi freesiä kalaa ja äyriäisiä, joten päädyin tarjoilijan suosituksesta kalaan. Oma merianturani meuniére oli todella iso file raikkaan tuoretta kalaa. Voikastike, kaprikset ja lime sopivat tosi hyvin kalan pariksi. Sen sijaan samassa ravintolassa tilattu tonnikalafile oli tuoreudestaan huolimatta kypsennetty aivan yli, joka mielestäni pilaa hyvän fileen, kun siitä tulee melko kuivakkaa. Myös talon valkoviini oli kylmää, kuivaa ja sitä oli vähintäänkin riittävästi (täällä ei tuntunut olevan tapana mitata annoksia, kuten Suomessa tehdään).
Tapaksia kävimme syömässä paikallisten kaupunginosassa San Fernandossa aiemmilla reissuilla hyväksi todetussa pikkupaikassa Taberna el Picoteossa (Calle Partera Leonorita). Paikka oli tupaten täynnä, mutta mahduimme onneksi vielä ulos ja illallakin oli vielä niin lämmintä, että siinä tarkeni oikein hyvin istuskella. Tilasimme tietysti kanarialaisia erikoisuuksia eli ryppyperunoita mojo rojo -kastikkeella, viime reissulla hyväksi todettua ankeriasnuudelia ja katkarapuja, kylmää paprika-mustekalasalaattia, makkaroita ja juustotäytteisiä paprikoita. Lisäksi pöytään kannettiin tietysti tuoretta leipää. Oikein hyvä iltaruoka, vaikka ihan viime reissun veroista ei ruoka ollutkaan. Tilaamamme espanjalaiset munakkaat unohtuivat tarjoilijalta keittiöön, mutta kysyessämme niiden perään olimme jo niin täynnä, että pyysimme ettei niitä tuotaisikaan enää. Tapakset olivat täällä tosi edullisia ja hyviä, vaihtoehtojakin riitti.
Yhtenä päivänä söimme tapaksia myös hotellilla. Kävimme San Fernandossa isossa marketissa fiilistelemässä paikallisia ruokia ja hakemassa reilun setin tapastarpeita. Pöytään päätyi iso kimpale juustoa (tämä ei ollut manchegoa, mutta jotain vastaavan makuista), lajitelma ilmakuivattuja kinkkuja (sisälsi ainakin serranoa, chorizoa ja ibericoa), oliiveja, pimientos de padroneita, ankeriasnuudeleita ja katkarapuja, leipää ja tietenkin punaviiniä. Aika mahtava lounas! Suurin osa oli avaa paketti ja kata pöytään -tyylistä ratkaisua, kun kaupasta sai valita huoletta arvokkaampiakin juttuja ja silti loppusumma kassalla oli paljon vähemmän kuin vastaava Suomessa. Valkosipulilla maustetut ankeriasnuudelit paistettiin pannulla katkarapujen kera ja paprikat paistettiin oliiviöljyssä kuumalla pannulla ja viimeisteltiin vielä suolalla. Molemmat onnistuivat paremmin kuin hyvin! Punaviiniksi valitsimme iltapäivään sopivan, helpon Campo Viejon, joka katosi pullosta harvinaisen vikkelästi.
Reissun parhaista lounaista vastasi ravintola Mundo (: kolmen ruokalajin lounas kustansi 10 € ja siellä näkyi viihtyvän paljon paikallisia. Sekä alku-, pää- että jälkiruoan sai valita muutamasta vaihtoehdosta, jotka vaihtelivat päivittäin. Hinta-laatusuhde oli todella hyvä ja vatsansa sai isoista annoksista ihan täyteen. Alkuruoiksi nautiskelimme gazpachoa ja salmorejoa, molemmat samalla pohjalla tehtyjä kasviskeittoja. Gazpacho on raikkaampi ja sisältää tomaattia ja kurkkua. Salmorejossa taas on lisäksi leipää ja pinnalla keitettyä kananmunaa.
Pääruokina söimme valtavat annokset kalapaellaa ja tuota kanarialaista erikoisannosta, jossa oli perunoita, mojo rojo -kastiketta, suolakalaa, banaania ja maapähkinävoitahnaa. Suolakala oli melko suolaista, makea tahna antoi annokselle hauskan makean ja suolaisen vaihtelun. Mojo rojo oli reissun selkeästi paras, itse tehty tuoreista raaka-aineista. Jälkiruoaksi söimme jättimansikoita, jäätelöä ja jogurttimoussea hunajalla ja pähkinöillä. Jäätelöt olivat hyviä, mutta tuo jogurttimousse oli ihan taivaallisen hyvää!
Testasimme myös Mundon illallisen, joka oli mukavan rento. Söimme mustaa pastaa jättiravuilla ja tonnikalaa. Musta pasta on ilmeisesti paikan eräänlainen klassikko. Tomaattikastikkeeseen tehty jättiravupasta olikin oikein hyvää ja pasta juuri sopivan kypsää. Koska kävimme useamman kerran, paikan omistajat ehtivät tuttavallisiksi. Toinen puhuikin kohtuu hyvää englantia, toinen taas ei juuri yhtään. Toisenkin kanssa onnistui kuitenkin kommunikointi ja hän suosittelikin tuota tonnikalaa kysyessäni päivän kala-annosta. Suositus ei mennyt yhtään mönkään, oli nimittäin parasta tonnikalaa mitä olen syönyt. Unohdin pyytää kalan mediumina ja pelkäsin, että se olisi samanlainen ylikypsä kuin edellisessäkin paikassa. Onneksi sentään ei, vaan täällä olivat osanneet paistaa vain pinnat kiinni ja jättää hyvän tuoreen kalan loistamaan. Tonnikala oli vaaleaa lajia ja soijakastike sekä seesaminsiemenet toimivat makumaailmana erittäin hyvin yhteen. Jälkiruoaksi tilasimme jaettavan tiramisun. Onneksi, sillä annos oli valtava! Mutta ihan superhyvä, mehevä ja kahvinen.
Parhaat illalliset syötiin ravintola La Tojassa (Av. de Tirajana 17), jossa nautittiin niin hyvin, ettei kameraan ollut tallentunut yhtään kuvaa. Paikka näyttää hienommalta ravintolalta kuin monet muut ja ruoka on sen mukaista, mutta hinta ei kuitenkaan ole merkittävän paljon kovempi kuin paljon huonommissa paikoissa. Paikan pihvit valittiin 7-henkisen reissuporukan mielestä parhaiksi, mitä ehdittiin reissussa syödä. Minä söin huikean maukasta ja mureaa uunilammasta, jonka kastike oli todella hyvää. Täällä pääsin myös syömään jaettavan paella-annoksen, joka oli erinomaisen hyvää – erittäin iso jaettava annos pursusi herkullisia äyriäisiä ja maustaminen oli onnistunut tosi hyvin. Jälkiruokana nautittu crème brûlée oli erinomainen. Myös viinit saavat täällä erikoismaininnan, sillä joimme pihvien kanssa erittäin herkullista punaviiniä (en kuollaksenikaan enää muista mitä rypälettä se oli) ja paellan kanssa ihanan raikasta, ruohoisaa sauvignon blancia. Myös palvelu oli täällä ihan huippuluokkaa.
Ei kommentteja