Toinen osa häämatkasta vietettiin Ranskan puolella Nizzassa. Ajoimme vuokra-auton Piemontesta Alassioon. Alun perin oli tarkoitus viivähtää hetki myös Alassiossa, mutta matkalaukkujen kanssa päätimmekin jatkaa turhan täyden tuntuisesta kaupungista suoraan Nizzaan. Ystävällinen vuokra-autofirman kaveri heitti meidät laukkuinemme rautatieasemalle, josta hyppäsimme Ranskan puolelle suuntaavaan junaan. Toki jouduimme vaihtamaan junaa vielä matkalla ja vietimme tunnin Italian puolella Ventimigliassa. Emme poistuneet rautatieasemalta, mutta söimme tuollakin niin hyvää simppeliä pizzaa muutamalla eurolla, että teki pahaa ajatella suomalaisten huoltoasemien tarjontaa. Kun pääsimme vihdoin Nizzaan, suuntasimme samoin tein syömään. Hotellimme sattui olemaan vanhassa kaupungissa, joten pääsimme tosi helposti kulkemaan kävellen joka paikkaan. Suurin osa kiinnostavista ravintoloista sijaitsi juuri vanhassa kaupungissa, vaikka toki sinne mahtui joukkoon myös turistiloukkuja.
Viime kesän Nizzan visiitistä viisastuneena olin varannut pöytiä lähes jokaiselle aterialle – tämä osoittautui järkeväksi, sillä kaikki ravintolat myivät ei-oota syödessämme. Ensimmäiselle illalle ei kuitenkaan varausta ollut, joten piipahdimme La Merendan ovella kysymässä pöytää. Onneksemme osuimme paikalle juuri kattausten välissä ja saimme muutaman minuutin odottelulla pöydän, kuhan lupasimme syödä nopeasti. Tämä sopi meille passelisti.
Ravintolalla ei ole puhelinta eikä se ota vastaan korttimaksuja, varaukset tehdään paikan päällä. Ymmärsin kyllä paikan päällä, miksi – ravintola on superpieni ja keittiöön oli survoutunut kolme henkilöä muutaman neliön tilaan, joten ylimääräistä aikaa ei puhelimeen vastailulle taida olla. Muihin ravintoloihin sain sentään puhelimitse tehtyä varaukset, vaikka nettisivuja ei näillä ravintoloilla ollut kuin yhdellä. Ruokalista oli bistrohenkeen kirjoitettu liitutaululle ja tarjoilija selitti nopeasti annosten sisällön englanniksi, kun kaikkea ranskalaista ruokasanastoa emme osanneet. Söimme täällä vain alku- ja pääruoat, kun ne olivat niin isot, ettei jälkiruoalle jäänyt tilaa. Mies tilasi alkuun jotain kalaa, joka oli leivitetty yrttien kera. Maistui kuulemma vähän silakkapihveille. Oma alkuruokani oli salaatti, jossa oli ricottaa, rucolaa, viikunoita ja oliiveja. Oikein mainio yhdistelmä, joskin oliiveja olisi saanut olla paljon reilummin. Kaikki raaka-aineet olivat todella hyviä, erityisesti nuo viikunat. Vastaavanlaista salaattia olen sittemmin tehnyt myös kotona, vaikkakin viikunat ovat täällä olleet huomattavasti mauttomampia.
Pääruokana mies söi naudanlihapataa ja bataatteja, minä taas linssipataa makkaroilla. Pääruoat olivat tosi isokokoisia ja tuhteja. Naudanlihapata ei vakuuttanut – ehkä se oli liian lähellä suomalaisia pataruokia. Liha kyllä oli mureaa, mutta ruskea kastike oli vähän tylsä. Oma linssipatani taas oli tosi herkullinen. Mausteinen makkara (varmaankin itse tehtyä) maustoi liemen hienosti ja linssien joukossa oli ainakin porkkanoita, sipulia ja varsiselleriä. Padassa maistui reilusti valkopippuri (jota tunnuttiin Ranskan puolella viljelevän muutenkin auliisti), tarjoilijan mukaan sillä oli kuitenkin maustettu lähinnä makkarat. Oikein maistuva ruoka, jonka tyylistä voisi kokkailla kotonakin.
Seuraavan päivän lounasta varten meillä oli pöytävaraus Chez Palmyreen, pienehkö bistro tämäkin. Varaus piti tännekin tehdä puhelimitse. Tunnelma oli täällä jostain syystä paljon kutsuvampi ensimmäiseen paikkaan verrattuna, vaikka istuimme molemmissa yhtä lähellä naapuripöytää – ylempänä kuvassa hauska baaritiski. Lounaalla oli vaihtoehtona vain 3 ruokalajin menu 18 €:n hintaan, kunkin ruokalajin sai valita useista vaihtoehdoista. Tilasimme tietysti lounaan kaveriksi roseepullon, joka osoittautui oikein nopeasti juotavaksi tapaukseksi. Ohut kuorikosketus on mieleeni roseeviineissä. Ranskan puolella viinit tarjoiltiin poikkeuksetta pikkuisista lastenlaseista, hassu tapa kunnon viinilaseihin tottuneen mielestä.
Mies tilasi alkuun pateen, jossa oli linssejä ja foie grasia eli hanhenmaksaa. Minä tilasin päivän keiton, joka osoittautui kasvissosekeitoksi. Patee oli kaunis ja oikein maukas. Hanhenmaksaa oli reilusti, joten hinta-laatusuhdekin oli kohdillaan. Oma keittoni oli todella iso annos, joka tarjoiltiin krutonkien ja juustoraasteen kera. Löysä keitto oli oikein hyvää, vaikka emme päässeetkään ihan selvyyteen siitä, mitä kasviksia siihen oli käytetty – epäilimme ainakin parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Myös tässä annoksessa maistui reilusti pippuri.
Pääruoaksi mies tilasi täytetyn mustekalan risoton kera ja minä lammaspataa. Mustekala oli täytetty ehkä tonnikalalla tai muulla vastaavalla kalalla, eikä se ihan vetänyt vertoja Italiassa syömälleni mustekalalle. Perushyvä annos, tosi valtavan kokoinen täyttävän risoton kera. Oma lammaspatani sen sijaan oli oikein maukas. Tässäkin oli pohjana ruskea kastike, mutta tähän se sopikin oikein hyvin. Lampaan maku, peruna, porkkana, kesäkurpitsa ja palsternakka toimivat kauniisti yhteen. Tälläistä lohturuokaa voisi kokkailla myös kotona useamminkin. Plussana myös tuo ihana pieni pata, josta annos tarjoiltiin – ihana yksityiskohta.
Jälkiruoaksi mies tilasi sitruunaleivoksen, minä taas suklaata ja kirsikkaa yhdistävän clafoutiksen. Molemmat olivat maukkaita, mutta eivät maailmaa mullistavia. Kokonaisuutena 18 €:n lounas oli hintansa väärti moneen kertaan, mutta ehkä mauilta olisi odottanut vielä enemmän. Tuohon hintaan kuitenkin kävelimme ulos oikein tyytyväisinä täysien mahojen kera.
Illalla suuntasimme Comptoir du Marchéen. Tämä oli edellisiin ravintoloihin verrattuna jo selkeästi isompi paikka terasseineen sekä ala- ja yläkertoineen. Me istuimme sisällä alhaalla, vaikka ehkä olisimme mielummin menneet terassille – en tajunnut pöytävarausta tehdessäni, kuinka ihanan lämpimät illat Ranskassa olisi. Ilta lähtikin huikeasti käyntiin – miehelle alkuun tartar ja minulle sinisimpukoita. Molemmat oikein upeita annoksia. Tartariin oli koottu päälle mausteet kauniiksi raidoiksi ja liha oli laadukasta. Enempää ei olisi annokselta voinut toivoa. Omat sinisimpukkani oli kypsennetty valkoviinissä kesäsipulin kera ja niitä oli valtava kattilallinen. Simpukat ovat aina yhtä upeita! Minä join simpukoiden kanssa valkoviiniä ja mies tilasi tietysti punaviiniä, molemmat nappivalintoja annosten kanssa (viinien nimet eivät ole jääneet muistiin).
Pääruoaksi mies tilasi porsaan potkaa ja minä jotain vaaleaa kalaa (mikähän kala tuo nyt mahtoi olla). Porsaan potka oli aivan valtava ja tarjoiltiin samanlaisesta valtavasta kattilasta kuin oma alkuruokani. Potkan kanssa padassa oli juureksia ja lientä. Liha oli kypsennetty ylikypsäksi ja oli supermureaa. Oma kalani oli ehkä paras hauentyylinen kala, jota olen koskaan ravintolassa syönyt. Kala oli saatu kypsennettyä vain juuri ja juuri kypsäksi, joten se oli tosi mehevä ja halkesi helposti paloiksi. Rapeaksi paistettu nahka, napakat kasvikset ja herkkä ruohosipulilla maustettu kermakastike kruunasivat kokonaisuuden. Erinomainen annos! Jättisuurien pääruokien jälkeen emme jaksaneet enää jälkiruokia, vaan tilasimme päälle vain espressot.
Seuraavana iltana suuntasimme Comptoir du Marchén sisarravintolaan Bistrot d’Antoineen. Myös tässä pienessä ravintolassa oli kiva pöhinä ja istuimme aika lähellä naapuripöytää. Alkuun pöytään kannettiin ihanaa leipää, kalalevitettä ja oliiveja, ihana pieni suolainen aloitus. Oma alkuruokani oli mustekalaa ja chorizoa sisältänyt salaatti. Salaatti oli maustettu appelsiinilla ja alla oli kaalia. Vähän erikoinen kokonaisuus, mutta erityisesti mustekala ja chorizo olivat oikein maukkaita.
Mies tilasi alkuun jättirapua, pancettaa ja purjoa sisältävän annoksen. Myös tässä oli vähän erikoisia makuja, kun kastike oli makea chilikastike. Yllättävän hyvin kaikki kuitenkin toimivat yhteen – pancettan rasvaisuus, pehmenneet makeat purjot ja kastikkeen tulisuus. Kiva välillä maistella jotain vähän erilaista! Tilasimme taas ruokien pariksi roseeviiniä, joka sattui olemaan samaa Mouresse Classicia, jota joimme Nizzassa viime reissullakin – oikein hyvää!
Pääruoaksi mies tilasi päivän annoksen lammasta. Luulimme sen olevan pata, mutta se osoittautuikin kareeksi! Napakat kasvikset ja paprikakastike sekä tietysti reilu määrä lammasta saivat miehen kehumaan annosta myös viereiseen pöytään jälkeemme tulleelle pariskunnalle, jotka molemmat tilasivat sitten saman annoksen. Oma pääruokani oli risotto (koska en Italiassa ehtinyt risottoa syömään, piti se tehdä sitten Ranskan puolella), jossa oli reilusti suolaista kinkkua päällä. Maukas risotto, jolle kinkku oli ehdottomasti kuitenkin tarpeen. Ehkä olisin kaivannut hiukan enemmän vielä parmesaania annokseen.
Tällä kertaa tilasimme viimeisen illallisen kunniaksi vielä jälkiruoatkin – miehelle tiramisu ja minulle suklaamousse (no, taisimme kyllä syödä näitä vähän ristiin). Aah, miten ihania! Mehevä, kuohkea ja rasvainen tiramisu ja tummasta, laadukkaasta suklaasta tehty unelmanpehmeä suklaamousse. En yleensä pidä niin paljoa mousseista jälkiruokina, kun ne ovat usein vähän tylsiä, mutta ei tämä tapaus. Tuollaisen suklaamoussen kun osaisi itsekin tehdä!
Aika mahtavia makuelämyksiä mahtui siis muutamaan päivään Nizzassa. Toki joukkoon mahtui myös muutama mitäänsanomaton ravintola, joista jätän kirjoittamatta. Tylsintä näissä oli se, että ruokien hinnat olivat samat tai jopa korkeammat kuin hyvissä paikoissa. Vinkkinä vain, ettei Cours Saleyan laitaravintoloista mikään sytyttänyt, joten jos olet menossa Nizzaan, kannattaa suunnata syvemmälle vanhan kaupungin kujille ja tosiaan tehdä varaukset ennakkoon!
Ei kommentteja