Tässä tulee toinen osa matkakertomuksesta Italian Piemonteen. Ykkösosan pääset kurkkaamaan täältä. Yksi reissun päätarkoituksista oli päästä tarkemmin tutustumaan alueen ihaniin viineihin. Vierailimme viikon aikana neljällä keskenään erilaisella viinitilalla. Alue on tunnettu erityisesti punaviineistään (barolosta ja barbarescosta), mutta ainakin meidän sydämemme onnistuivat viemään myös makeat viinit, kuten ihana moscato d’asti ja brachetto.
Ensimmäinen visiitti kohdistui Pelisserolle, jossa kävimme myös viime vuoden reissulla. Viime vuonna ihastuimme huikeisiin maisemiin ja kiinnostavaan esittelykierrokseen, sekä tietysti itse asiaan eli viineihin. Tällä kertaa tilalla oli sekä iso laajennustyömaa että sadonkorjuun kiireisin aika menossa, joten emme päässeet ollenkaan kierrokselle valmistustiloihin, vaan visiitti jäi pelkäksi maisteluksi. Tätä ei etukäteen oltu meille varausta tehtäessä kerrottu ja siksi olimmekin hiukan harmissamme. Vierailu ei tällä kertaa ollut läheskään niin vaikuttava kuin edellisellä kerralla, kun esittelijä ei taustoittanut paikkaa niin paljon. Viinit olivat onneksi kuitenkin yhtä hyviä kuin viimeksi – maukkaita barberoita ja barbarescoja, sekä ihanaa moscato d’astia, jota koko iso seurueemme taisi ostaa mukaankin.
Toinen vierailukohde oli Braida. Täällä pääsimme kiertämään tuotantotiloihin ja kuulemaan hauskoja tarinoita viinien takaa. Työntekijät tervehtivät iloisesti ja pysähtyivät kertomaan kuulumisia, koko tilasta huokui suuresta tuotantomäärästä (650 000 pulloa vuodessa) huolimatta erittäin sydämellinen ja lämmin tunnelma. Sadonkorjuu oli täällä päättynyt juuri edellisenä päivänä ja pääsimmekin katsomaan, kuinka rypäleitä siirrettiin ensimmäisen puristuksen jälkeen säiliöstä seuraavaan vaiheeseen. Eräs työntekijöistä hyppäsi sisään isoon säiliöön sen pienestä suuaukosta, aika fyysistä työtä! Paikan tynnyrivarasto oli poikkeuksellisesti yläkerrassa, koska kerran tulva tuhosi koko kellarissa sijainneen varaston. Mietimme, kuinkahan paljon painoa tuollaisesta tynnyrimäärästä välipohjaan tulee…
Sitten ne viinit! Braidan punaviinit olivat pääosin barberaa ja täällä tehtiin myös muutamaa erilaista, melko herkullista valkoviiniä (vaikka Piemonte onkin pääsääntöisesti punaviinialuetta). Pääsimme maistelemaan laajan kattauksen tilan viinejä ja suosikiksi nousi punaviineistä Il Baciale (viinisekoitus, jossa suurin osa barberaa) ja Bricco dell’uccellone, joka tarkoittaa paitsi isoa lintua, myös isoa munaa. Viinistä yli jääneistä, tyhjiksi puristetuista rypäleistä tislataan vielä naapuritislaamossa nimikkograppaa. Ostimme grappaa pullon mukaan, kyllä on naurattanut kotonakin juomaa maistellessa tarina isomunaviinistä. Pullo on tosi kaunis, kuin koriste-esine, ja itse juomakin on pontikaksi maukasta, maku on todella pitkä. Jälkiruokaviinejä löytyi sekä brachettoa että moscato d’astia, joista ensimmäinen oli tällä kertaa parempi, kun jälkimmäinen jäi Pelisseron vastaavasta selvästi jälkeen.
Kolmas, hiukan yllättävä viinitilavisiitti oli huvilan naapurissa sijaitseva pienempi viinitila (kun ensimmäinen tuotti 250 000 ja toinen 650 000 pulloa vuodessa, tämä tuotti 20 000) Diego Morra. Eräs seurueemme jäsen käväisi lenkin lomassa Diegon tilalla kysäisemässä, mahtaisiko vierailu tilalle onnistua ja yhtenä iltana kävelimmekin sitten muutaman sata metriä kylään. Diegon tilat olivat vielä vaatimattomat (ihan kuin olisi herran olohuoneeseen päässyt) ja viiniäkin sai kaataa laseihin itse. Myös viinien hinnat olivat erittäin kohtuullisia, kun kallein yhden viinitarhan barolo maksoi 25 €. Veikkaan, että muutaman vuoden päästä tuokin tila on jo reilusti isompi – Diego esittelikin suunnitelmia uudesta tasting-tilasta, jonka rakennustyöt olivat alkamaisillaan. Myöskään englanti ei Diegolla sujunut yhtä sulavasti kuin muilla tiloilla, mutta intoa riitti ja sanakirjan avulla saimme vaikeat sanat selvitettyä.
Maistelimme ensin viinejä ja sen jälkeen kävimme pienellä kävelyllä upeissa viinitarhoissa. Pääsimme maistamaan kypsiä nebbiolorypäleitä (mahtavan maukkaita muuten ihan sellaisenaankin) ja kyselemään viljelystä enemmän. Osa köynnöksistä oli nuoria, muutaman vuoden ikäisiä, mutta paras sato tuli vanhemmista, jo 60-luvulla istutetuista köynnöksistä. Yllättävän vanhoja osa köynnöksistä! Monviglieron rinteellä kasvavien nebbiolorypäleiden sadonkorjuu aloitettiin vierailuamme seuraavana päivänä ja kävimme tietysti ihmettelemässä touhua altaan reunalta, kun sadonkorjuu alkoi muutaman kymmenen metrin päässä. Huvilamme sijainti oli siis ihan huikea – kukkulan päällä keskellä baroloaluetta. Rypäletertut leikataan käsin muovikoreihin, jotka sitte kuljetetaan traktorilla tuotantotiloihin. Ei kovin koneellistettua toimintaa siis!
Neljäs vierailukohde oli Canellissa sijaitsevat Contratton kuohuviinikellarit. Yllätyimme hiukan, kun paikka sijaitsi ihan Canellin kaupungissa, kun odotimme maaseudulla sijaitsevaa viinitilaa. Kellarit ovat Unescon maailmanperintökohde ja ovat todella upeat. Kellarit on louhittu käsin kukkulan alle ja niissä on ympäri vuoden viineille sopivan viileä säilytyslämpötila. Saimme kuulla kiinnostavia detaljeja samppanjamenetelmällä tehtävän kuohuviinin tekemisestä, muun muassa viinien tanssittamisesta (tanssittaja oli jossain vaiheessa ostanut koneenkin tekemään tuota työtä, mutta todennut sittemmin olevansa itse nopeampi) ja sakan poistamisesta jäädyttämällä pullojen kaulat. Kukahan on alun perin keksinyt, että jäädyttämällä sakan se ampuu pullosta pois jäätyneen sakan pullossa olevan paineen avulla? Pulloihin täytetään sakan poistamisen jälkeen vähän lisää kuohuviiniä ja sen jälkeen se jätetään kypsymään pulloon. Tuossa yhdessä kuvassa on muuten yhdessä kasassa 400 000 pulloa kuohuviiniä – aika huikea pino!
Vierailu oli kiinnostava ja tastingissa oli ihania paikallisia naposteltavia (salamia, parmesaania, hasselpähkinöitä), mutta kuohuviinejä pääsimme maistamaan vain kolme kappaletta – niitä olisi maksullisessa tastingissa suonut olevan hiukan enemmänkin. Itse kierros oli kuitenkin kiinnostava ja inspiroiva aina huikeita vanhoja etikettejä ja mainosjulisteita myöten, joten hyvä visiitti tämäkin.
Suomeen tuotiin mukana noin 10 pulloa viiniä – ensi kerralla pitää kahden ruumalaukun lisäksi ottaa käsimatkatavaralaukkukin mukaan, että saa enemmän viinejä kulkemaan mukana. Tai tilata isompi lähetys viinejä? Nyt pakkasimme molemmat matkalaukut täpötäyteen, painoraja jäi muutaman sadan gramman päähän. Onneksi kaikki pullot tulivat ehjinä kotiin saakka, niin syksyn pimeydessä avatut viinit auttavat fiilistemään ja muistelemaan ihanaa lämmintä Italiaa.
Ei kommentteja