Kävin muutama viikko sitten minilomalla Tallinnassa ja reissun tärkeänä osana valkkasin tietysti etukäteen muutaman kiinnostavan ravintolan, jossa kävimme syömässä. Tallinnassa on edullisempaa syödä ravintolassa kuin Suomessa, joten varasin toiseksi ravintolaksi astetta paremman ravintola Crun ja toisen päivän lounaalle menimme paikallistenkin suosimaan Kohvik Mooniin.
Saavuimme Cruhun perjantai-iltana puoli seitsemän aikoihin, jolloin ravintola oli vielä melko tyhjä – myöhemmin se toki alkoi täyttyä. Tunnelmallinen ravintola sijaitsee vanhassa rakennuksessa aivan Tallinnan vanhan kaupungin keskusaukion lähettyvillä. Sijainnin perusteella en poikkeaisi ravintolaan, sillä naapuruston ravintolat vaikuttavat kaikki lähinnä turistipaikoilta, joissa en mielelläni syö. Olin kuitenkin tutkinut Tallinnan ravintolatarjontaa etukäteen netistä ja Cru oli saanut kehuja ja sen ruokalista vaikutti kiinnostavalta. Meidät ohjattii ravintolan etupuolen saliin, joka oli korkea tila, jonka sisustusta oli pehmennetty paksuilla, korkeilla verhoilla. Päätimme syödä kolme ruokalajia ja ennen ensimmäistä ruokalajia tarjoilija toi keittiön tervehdyksenä pienet annokset, joissa oli kukkakaalia ja tryffeliä sekä villiyrttejä. Kukkakaali maistui ihanan pehmeältä, mutta tryffelin makua en annoksesta juurikaan erottanut. Keittiön tervehdyksen jälkeen pöytään kannettiin kahta eri leipää – toinen oli tummaa, maltaista ja pähkinäistä, hiukan makeaa leipää ja toinen juureen tehtyä vaalea, jossa oli sieniä. Molemmat leivät olivat tosi hyviä ja kivan erilaisia. Pitänee kotonakin leipoa vastaavanlaisia leipiä, erityisesti sienet vaalean leivän joukossa kiehtoivat.
Alkuruoaksi minä valitsin grillattua vuohenjuustoa ja vadelmia. Annos oli kaunis kuin koru, siinä oli tuoreiden vadelmien lisäksi vadelmahilloa, punajuurta, marenkia, ranskankermaa ja punaista sekä valkoista tomua. Vadelmat ja lämmin vuohenjuusto olivat aivan uskomattoman hieno makuyhdistelmä! Yhdistelmä on tosi simppeli, mutta kuitenkin yllättävä – pakko testata tätä kotonakin! Vuohenjuusto oli ilmeisesti jotain virolaista juustoa, maistui ehkä enemmän kotijuustolta kuin varsinaiselta vuohenjuustolta, mutta oli mielestäni kuitenkin hyvää.
Seuralaiseni valitsi alkuruoaksi savuankeriasta. Ankeriasta oli annoksessa reilusti ja se oli pehmeästi savustettu, savu ei siis maistunut liikaa. Ankerias sopii savustettavaksi erinomaisesti! Ankeriaan lisäksi annoksessa oli tillimajoneesia, rapeaksi paistettua tummaa leipää, marinoitua retiisiä ja fenkolia sekä jännittävä hyydytetty munankeltuainen. Annoksessa oli paljon eri osia, mutta kaikki toimivat yhdessä kauniisti. Piti ihan kysyä tarjoilijalta, miten tuo munankeltuainen oikein oli valmistettu, se kun oli kiinteää läpikotaisin, mutta maistui silti sellaiselta täydellisen löysältä munalta. Tarjoilija kertoi, että munankeltuaista on kypsennetty kädenlämpöisessä öljyssä tunti. Myös tätä on pakko testata kotona!
Minä valitsin pääruoaksi karitsaa sitruunaruoholla. Annoksessa oli pehmeän karitsan lisäksi metsäsieniä, pinaattimoussea, punajuurta ja sitruunaruoholiemi. Tarjoilijan suosituksesta join karitsan seurana herkkää ranskalaista pinot noiria, jonka kevyt maku sopikin yhtä lailla kevyen makuisen karitsan seuraan. Annos oli hyvä, liha oli mureaa ja maukasta, mutta ehkä liemi ja mousse olisiva voineet olla voimakkaammankin makuisia. Nyt annos jäi vähän liikaa ihan kivan puolelle mainion alkuruoan jälkeen.
Seuralaiseni tilasi pääruoaksi hanhea, jonka seurana oli tattipuuroa, kurpitsamoussea, pihlajanmarjamarmeladia ja metsästäjän kastiketta. Hanhi oli samaa osastoa karitsan kanssa – ihan kiva, mutta se joki jäi uupumaan. Hanhi oli paistettu mukavan roseeksi ja kurpisamousse sopi sen kanssa yhteen, mutta tattipuuro oli hiukan outo: tatti siinä ei maistunut ja itse puuro oli vähän mautonta. Hanhen seurana seuralaiseni joi italialaista baroloa, joka oli ehkä hiukan liian tuhti pari hanhelle, vaikka muuten viini olikin maukasta.
Jälkiruokana jaoimme kerroskaramellileivoksen, jossa oli suklaata. Leivos tuotiin pöytään ja sen sisään kaadettiin kuuma karamelliliemi, joka sulatti suklaan pinnan leivoksen keskeltä. Leivoksen sisällä oli vadelmia. Tumma suklaa, karamelli ja vadelmat olivat aika tuhtia, mutta ihanaa jälkiruoaksi. Vei ainakin makeanhimon. Jälkiruoan seurana joimme ranskalaista sauternesia, joka olikin hieno päätös hyvälle aterialle. Illallinen kustansi juomineen yhteensä 90 €, joka oli mielestäni ruoan laatuun ja määrään nähden aika edullinen hinta. Vatsat täpötäysinä käpyttelimme sitten tyytyväisinä hotellillemme.
Lauantaina kävimme lounaalla kätevästi sataman lähellä sijaitsevassa Kohvik Moonissa. Paikka sijaitsee sen verran syrjässä, ettei sitä vahingossa varmaankaan löytäisi. Paikassa tarjotaan slaavilaistyylistä, rentoa ja reilua ruokaa. Etukäteen olin odottanut paikan itse tehtyjä piirakoita, joita oli netissä kehuttu, mutta ne olivatkin sitten lauantaina jo päässeet loppumaan, kun olimme paikan päällä vasta kolmen pintaan. Alkuruokana seuralaiseni söi tartarpihvin pikkelöityjen sienien ja briossin kanssa. Lihaa oli annoksessa reilusti ja se oli raikasta, mutta alkuruoaksi annos oli aikamoisen tuhti. Minä söin pelmenejä sieniliemessä – ne olivatkin hyviä, mutta ehkä olisin kaivannut täytteeksikin kevyempiä sieniä, sillä lihatäyte tuntui aika tuhdilta. Pelmenit tarjottiin kauniista pienestä vuoasta. Ehkä olisi naapuripöytään katsellessa pitänyt kuitenkin tilata niitä houkuttelevia blinejä, näyttivät tosi hyviltä ja naapuripöydässä hupenivat kyllä nopeasti!
Pääruoaksi seuralaiseni söi ankanrintaa ja hapankaalipiirakoita. Valtava annos, jossa ankka oli ehkä hiukan mautonta. Piirakat sen sijaan maistuivat seuralaiselle. Minä söin pääruokana kampaimpukoita, jotka yllätyksekseni tarjottiinkin tuollaisessa juustokuorrutteessa. Itse kampasimpukat olivat hyviä, mutta voimakas juusto kyllä pilasi kampasimpukoiden herkän maun. Hiukan outo oli myös kuorrutteen sisällä majaileva porkkanaraaste, joka tuntui erikoiselta ratkaisulta. Sen sijaan omenaa sisältävä raikas salaatti kyljessä oli oikein mainio!
Jälkiruoaksi söimme puoliksi pavlovan, jossa oli passionhedelmää ja tuoreita vadelmia – makeaa ja samalla raikasta! Minä tilasin viileän päivän lämmikkeeksi pannullisen earl grey -teetä, joka tarjottiin hunajan kera. Tee kruunasi jälkiruoan ja lämmitti ihanasti! Täällä lasku kipusi yllättäen aika lähelle Crun hintoja, joten kyllä suosisin ennemmin ehkä sitä. Kotoisa Kohvik Moon jäi ehkä hiukan vaisuksi, mutta tämä saattoi olla myös omista ruokavalinnoistamme kiinni. Kaiken kaikkiaan miniloma oli kyllä onnistunut myös kulinaristiselta näkökannalta!
3 Kommentit
Nelli
5.8.2014 at 08:05Jee, muistinkin hämärästi, että sulla oli joku Tallinnan ravintolapostaus! Ens lauantaina pöytää varaukseen, hihi.
Sini
5.8.2014 at 08:17Joo suosittelen erityisesti tuota Cruta, juuri äsken muistelimme, kuinka hyvää ruokaa siellä oli ja mietimme, josko pitäisi lähteä uudelle Tallinnan reissulle!
Anonyymi
19.8.2014 at 06:34https://www.vabalaud.ee/fi/ravintolat/tallinn sivulta voit löyda muitakin hyviä ravintoloita Tallinnassa ja saat varaa myös pöytan.