Lontoo

Ehdin käväistä syyskuussa Italian ja Ranskan lisäksi myös pitkän viikonlopun verran Lontoossa. Kaupunki pääsi yllättämään positiivisesti! En ollut ehtinyt tyypilliseen tapaani selvittää etukäteen mitään, vaan menin vain ystävieni perässä heidän suositustensa mukaan – välillä aika rentouttavaa noin päin. Kaupungissa asustava ystävä tiesi suositella monia ihania paikkoja, enkä syönyt yhtään huonoa ateriaa reissun aikana. 

Aloitimme viikonlopun jo torstaina ja suuntasimme heti lennolta selvittyämme ja tavarat majoituspaikkaamme heitettyämme tietenkin syömään. Ruokapaikaksi valikoitui majoituksen lähellä sijaitseva hurmaava italialainen Da Mario. Juuri Italiasta palanneena iloitsin autenttisen italialaisesta tunnelmasta. Alkuun tilasimme jaettavaksi pari salumi-lajitelmaa, joihin kuului monenlaista kuivattua lihaa, mozzarellaa, oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Erityisesti lihat olivat todella hyviä. Pääruoaksi suurin osa valitsi pasta vongolen, jossa oli hietasimpukoita, tomaattinen kastike ja tietysti hiukan valkosipulia. Erinomainen ja tosi reilun kokoinen pasta-annos! 

Vaikka pasta-annoksen jälkeen olimmekin aivan täynnä, oli silti pakko tilata tiramisua jälkiruoaksi. Onneksi sentään jaoin oman annokseni, sillä sekin oli valtava! Pehmeä, kermainen, kuohkea, juuri sopivan kahvinen… Täydellinen tiramisu. Täydellä vatsalla oli hyvä taapertaa muutama kortteli majoituspaikkaamme ja käydä nukkumaan ennen seuraavan päivän seikkailuja. 

Perjantaipäivän käytimme tiukkaan shoppailuun! Lontoon ostosmahdollisuudet ovat hiukan eri luokkaa kuin Helsingissä ja käytimme tilaisuuden tietysti hyödyksemme. Kun olimme saaneet kulutettua monta tuntia ja paljon rahaa, iski tietysti nälkä. Ystävän suosituksesta kävelimme hiukan sivuun Oxford Streetiltä ja Regent Streetiltä ja päädyimme tähän ihanaan The Windmill -pubiin. Aikaisemmalla Lontoon reissulla olen myös kävellyt hiukan sivuun noilta ostoskaduilta ja päätynyt huonoon pubiin – tällä kertaa kuitenkin löysimme uskomattoman ihanan paikan, jossa oli kattoterassi kuin salainen keidas keskellä kaupunkia. Vaikka paikkaa oli meillekin mainostettu juuri tuon kattoterassin takia, olimme sen autuaasti unohtaneet. Onneksi alhaalla oli kyltit kattoterassista, joiden vuoksi muistimme sen etsiä. Viiden hengen seurueemme mahtui syömään ilman varausta. Paikan ihana tunnelma ei välity kuvista yhtään, mutta usko minua – tänne kannattaa mennä!

Paikan erikoisuus on piiraat – niille oli omistettu hauskasti sisustetussa paikassa ihan oma huoneensakin. Tilasimme tietysti vielä lämpimän kelin kunniaksi roseeviiniä ja olutta pöytään. Suurin osa porukasta söi piiraat – yksi erehtyi vahingossa tilaamaan klassisen liha-munuaispiiraan (vaikka luuli tilaavansa liha-sienipiiraan), pari söi kasvispiiraan ja yksi riistapiiraan. Itse tilasin fish & chipsit, joka on suosikkini brittiruoista. Piiraat olivat oikein herkullisia, joskaan sisäelimet eivät ole kenenkään meistä suosikkeja. Riistapiiras, jossa oli ainakin muutamaa erilaista riistalintua, oli oikein herkullinen. Kasvispiiras ei ehkä ole se tyypillisin brittiläinen piiras, mutta sekin oli ihan hyvä – joskin siinä olisi saanut olla enemmän vuohenjuustoa ja filotaikinasta tehty pohja ei ollut ehkä niin mehukas kuin muissa piiraissa.

Oma fish & chipsini oli oikein ihana, kala oli friteerattu oluella maustetussa frittitaikinassa ja se oli juuri optimaalisen rapea pinnalta, mutta kuitenkin pehmeä sisältä. Tartarkastike maistui erinomaiselle kalan kanssa. Muussatut herneet jäivät kyllä pääosin syömättä noin isossa annoksessa, niissä ei mielestäni ollut mitään erityistä. Lisukkeeksi tilaamamme bataattiranskalaiset olivat myös ihania – basilikalla maustettu majoneesi ja makeat, pinnalta rapeat bataatit toimivat hyvin yhteen.

Illalla ohjelmassa oli musikaali – kävimme Her Majesty’s Theatressa katsomassa Phantom of the Operan. Ennen musikaalia kävimme drinkeillä Milk & Honeyssa, joka on salakapakkatunnelmaa hehkuva paikka. Ei-jäsenille pöytävaraus on pakollinen, eikä sitä ilmeisesti saa kovin helpolla. Ystäväni johdatti meidät paikkaan ja kadulla viereisen pubin after workin käydessä kuumimmillaan ihmettelimme, onko tämä oikea paikka, kun ystäväni soitti varaston näköisen paikan ovikelloa. Paikan pienessä eteisessä tuli vastaan ylellinen suitsukkeen tuoksu ja itse hämyisen paikan loungessa tunnelma oli kohdillaan. Myös drinkit olivat ihania, vaikka emme harmiksemme ehtineet juomaan kuin yhdet ennen musikaaliin kiirehtimistä. 

Tilasin itse bison sourin – olen viime aikoina ihastunut erilaisiin soureihin, joissa on valkuaisvaahto pinnalla. Tässä oli vodkaa, sitruunaa, sokeria, munanvalkuaista ja kanelia. Sopivan kirpakka maku, johon kaneli toi uudenlaisen vivahteen. Tälläisten tekemistä pitäisi testata joskus ihan kotonakin! Pöytään kannettiin myös toisessa kuvassa näkyviä moscow muleja, parker 75 ja toinen sour. Oikein tunnelmallinen ja herkullinen drinkkipysähdys. 

Lauantaina kävelimme Notting Hillin alueella ja pysähdyimme lounaalle The Westbourne -pubiin. Lasiin taas minulle roseeviiniä, oluen ystäville tietenkin olutta. Tilasin eggs benedictin pinaatilla, lisäksi pöytään kannettiin monta lautasellista simpukoita. Olimme toivoneet paikan kehuttua kalakeittoa (vai oliko se ennemminkin kalapata), mutta sitä ei nyt ollut saatavilla. Eggs benedict oli oikein hyvä annos – tuhti hollandaise, rapeaksi paahdettu leipä ja valuva kanamuna kera reilun määrän paistettua pinaattia. Myös simpukat saivat kehuja. Kulhossa oli sekoitettu sini- ja hietasimpukoita ja liemi oli tomaattinen, muistuttaen bouillabaissen lientä. Oikein maukasta, vähän erilaista kuin tyypillinen valkoviiniliemi. Lounaan jälkeen lähdimme kävelylle Portobello Marketiin. 

Illalla tiedossa oli vähän parempi illallinen pitkän kaavan mukaan Roast-ravintolassa. Ravintola tarjoaa brittiläistä ruokaa vähän hienompana versiona. Olisimme syöneet tasting-menun, mutta sitä ei saanutkaan jostain syystä tilattua lauantaina, joten tyydyimme tilaamaan suoraan listalta haluamamme jutut. Alkuun tilasimme pöytään ostereita ja kampasimpukoita, ja näiden seuraksi pullollisen chablista. Suurin osa pöytäseurueesta ei ollut aiemmin maistanutkaan ostereita. En minäkään niitä montaa kertaa ole kyllä syönyt, mutta muutaman nyt kuitenkin. Osterit olivat arvatenkin IHANIA. Kuin meren maku suussa. Pinnalle vielä hiukan sitruunaa ja omenaviinietikkaa mausteeksi, nam! Noita olisi voinut syödä enemmänkin kuin sen muutaman, mitä tilasimme.

Kampasimpukka-annoksessa oli ruskistettua voita, kukkakaalipyrettä, kuivattuja katkarapuja sekä korianterinversoja. Annoksessa oli neljä reilunkokoista kampasimpukkaa, jotka oli paistettu ihan täydellisen kypsiksi. Olisi tehnyt mieli nuolla lautanen, niin hyvää tuo oli! Ruskistetun voin ja kukkakaalin paahteinen maku täydensi kauniisti mehevien kampasimpukoiden maun.

Pääruoaksi suurin osa seurueesta tilasi pitkään haudutettua härän poskea kokonaisen valkosipulin kera. Pinnaltaan tummaksi paahdettu, sisältä pehmeä liha olikin oikein maukasta. Kokonainen valkosipuli oli haudutettu pehmeäksi ja miedoksi ja se sopi lihan pariksi paremmin kuin hyvin. Minä tilasin kokonaisen peltopyyn, sitä kun harvemmin tulee Suomessa vastaan. Peltopyyn kanssa tarjottiin pinaattia ja pinjansiemenvoita. Itse lintu oli melko miedon makuinen ja kokonaisena vähän hankalasti syötävä. Kastike oli kyllä erinomaisen hyvää – pinjansiementen pähkinäisyys yhdistettynä voiseen soosiin korosti linnun omaa makua hyvin. Pääruokien kaveriksi tilasimme pullollisen ihanaa Gigondasia, joka oli juuri sopivan hilloinen eikä kuitenkaan liian hallitseva ruokien parina (erityisesti peltopyyannos ei olisi kestänyt liian voimakkaan makuista viiniä).

Jälkiruoaksi maistelimme jaettavaa sticky puddingia suolakaramellikastikkeella ja kylkeen tietysti lasilliset sauternesia. Ajattelin, että sticky pudding olisi tylsä, hiukan kuivahko leivos, mutta sehän olikin supermehevä ja suklainen ihanuus. Jumalaisen hyvä suolakaramellikastike kruunasi annoksen. Sauternes nyt on aina sauternes – erittäin hyvää. Kokonaisuutena oikein hyvä illallinen vähän tyylikkäämpää brittiläistä ruokaa! 

Sunnuntaina suuntasimme sunday roastille The Britannia -pubiin. Aloitimme jaettavilla paistetuilla camembert-juustoilla, joiden seurana tarjottiin leipää. Ihanan tuhti aloitus – juustohiiri tykkää. Camembertia voi helposti paistaa myös kotona! Pääruokana söimme miltei kaikki pitkään haudutettua porsaan kylkeä, joka olikin oikein mainio, tuhti pääruoka. Itse liha oli pinnalta rapeaa ja sisältä pehmeän rasvaista. Kyljen seurana oli hanhenrasvassa paistettuja perunoita, muita kasviksia, yorkshire puddingia ja gravy-kastiketta. Gravylle en oikein keksi suomenkielistä termiä, mutta sillä tarkoitetaan siis paistiliemestä kokoon keitettyä soosia. Kastike oli ihanaa lihan parina! Siinä maistui pitkä valmistusaika, joka oli tiivistänyt kastikkeen maun. Annokset olivat reilut ja kaikki lisukkeet oikein herkulliset. Vatsa täynnä olikin hyvä päättää viikonloppureissu ja suunnata kotimatkalle!