Juhlin pyöreitä vuosiani viettämällä viikon etelässä isossa huvilassa ystävien kera, paikkana Italia Piemonte. Mikä voisikaan olla parempi tapa juhlia syntymäpäiviä? Koska valokuvia kertyi viikon aikana valtavasti, jaan postauksen kahteen osaan. Aloitetaan yleisistä tunnelmista ja ruoista, toisessa postauksessa paneudutaan tarkemmin viinitilavisiitteihin ja alueen viineihin. Tämä oli toinen reissuni Italiaan, mutta ei varmasti viimeinen. Edellisestä reissusta oli melkein tarkalleen vuosi, kun olimme samalla alueella häämatkalla. Näin reissun jälkeen olen haaveillut jo seuraavasta Italian matkasta, se suuntautuu ehkä Gardajärvelle tai Amalfin rannikolle… Olen ihastunut Italiaan, ainakin piemontelaisia ystävällisempää väkeä saa hakea!
Säät suosivat, sillä vaikka yöt olivat kylmiä, nousi lämpö päivisin 25 asteen tietämille. Huvilamme sijaitsi Alban lähettyvillä, korkealla kukkulalla, josta aukesi huikeat näköalat kahteen suutaan pitkin Langhen kukkuloita. Alueelle tyyppillistä sumua saimme ihastella monena aamuna ja päivänä! Alueella on toinen toistaan parempia ravintoloita, mutta kokkasimme paljon vuorotellen myös huvilalla, sillä isolla porukalla voi olla välillä vaikea mahtua pikkuruisiin ravintoloihin. Mutta mikäs siinä, huvilan keittiö oli hyvin varusteltu ja lähimarketeissa oli ihanat valikoimat italialaisia erikoisuuksia. Muiden maiden erikoisuuksia sen sijaan ei sitten löytynytkään, eli viikkomme oli hyvin pastapainotteinen. Katoimme ruoan usein ulos – 0li ihana istua maisemaa ihastellen. Vaikka välillä ilta ehtikin pimentyä ja viilentyä, on etelän tummissa illoissakin tunnelmaa. Kevyenä lounaana tein eräs päivä tomaatti-mozzarellabruchettoja, jotka oli ihana nauttia silmiä kirvelevän kirkkaassa auringon paisteessa.
Yhtenä päivänä teimme retken Monforte d’Albaan, joka on pieni rinteeseen rakennettu kylä keskellä viinitarhoja. Mutkaisella tiellä oli huikeat maisemat! Olisimme menneet pizzalle keskusaukion In Piazzaan, mutta se aukesi vasta illalla, joten kuljimme sisäpihalle Osteria La Salitaan. Emme mahtuneet pienelle aurinkoiselle terassille, joten lounastimme sisällä yläkerrassa. Paikan pastat ja jänis polentan kera olivat oikein mainiot. Erityisesti pidin noista jäniksen kera tarjotuista, voissa paistetuista porkkanakiekoista. Noita pitää tehdä kotonakin! Paras osuus oli kuitenkin (täälläkin) viini, sillä jättimäiset lasilliset ihanaa baroloa eivät maksaneet juuri mitään. Kuskille kaadettiin samanmoinen lasillinen, se ei tainnut olla ihan 16 cl. Monforte d’Alba oli muutenkin sympaattinen kylä, jota olisi mielellään tutkiskellut kauemminkin ja se on varmasti erityisesti ilta-aikaan tunnelmallinen paikka.
Pizzalla kävimme Bargiglio Rossossa Gallossa, sama paikka havaittiin hyväksi jo edellisellä reissulla. Burratapizza oli simppeli, mutta supermaukas. Valuva, kermainen burrata oli ihanaa. Myös parmankinkku- ja salsicciapizzat olivat herkullisia. Kylkeen lasilliset jääkylmää kokista tietenkin.
Albassa kävimme aperitivolla pariinkin otteeseen: kerran aukion La Brasilerassa (jossa söimme kerran myös mainion pastalounaan) ja kerran Vincafessa kävelykadulla. La Brasileran terassi on iso ja viihtyisä. Minä tilasin spumantea eli paikallista kevyesti kuohuvaa valkoviiniä, mies negronin. Juomat maksoivat kuusi euroa kumpainenkin ja seuraksi tuotiin lautasellinen herkkuja. Erityisesti ilmakuivattu kinkku ihastutti, se maistui ihanalta juoman seurana. Tarjoilijat toivat myös erikseen lämmintä pizzaa, mutta me säästelimme illallista varten. Vincafessa tilasin raikkaan aperol spritzin (yksi suosikkidrinkkejäni muuten). Siellä aperitivo on katettu sisään baariin ja sieltä saa hakea oman makunsa mukaan proosallisesti pahvilautasille mitä haluaa. Erityisen ihania olivat makeat croissantit! Aperitivo on kyllä ihana tapa ja juomaa siemaillessa on kiva seurailla katujen vilinää.
Pidemmän kaavan mukaan söimme Alban Osteria dell’Arcossa, slow food ravintolassa. Paikassa on italialaisesta tyylistä poiketen hiukan juro palvelu. Viinisuositukset osuivat kuitenkin nappiin ja ruoatkin maistuivat. Miehen tomaattinen makkarapasta oli herkullinen, oma tryffelipastani ehkä paras koskaan syömäni pasta. Vaikka en ole koskaan ollut tryffelin ystävä, vaati se näköjään vain tuoretta tavaraa ja erityisen herkullisen, superohuen, paikan päällä tehdyn tuorepastan. Kunpa joku toisi tuollaisen pastalautasellisen eteeni nyt!
Pääruoaksi mies söi pehmeäksi haudutettua vasikkaa ja minä mustekalaa. Kuvan ilmeestäni varmaan näkee, kuinka hyvä äskeinen pasta oli! Molemmilla oli pääruoissa samat paistetut perunat lisukkeena, oikein mainiot. Miehen vasikka oli suussa sulavan pehmeää, oma mustekalani erittäin hyvää. Mustekalaan sopi valmistustavaksi grillaaminen. Kunpa tuollaista mustekalaa saisi Suomestakin! Jälkiruoaksi vielä jaettu tiramisu – ei ihan autenttinen versio kylläkään, koska tässä oli joukossa marenkia ja mascarponevaahtokin oli jostain syystä aika keltaista, mutta maku oli kohdillaan ja jälkiruokakin erittäin herkullinen. Tuon aterian jälkeen oli hyvä kieriä autolle tyytyväisenä.
Eikä sovi tietenkään unohtaa gelatoa! Söimme gelatoa onneksi viikon aikana useampaankin otteeseen, on se vain hyvää. Kuvassa näkyy tumma suklaa ja mansikka- sekä moscatosobetit. Tumma suklaa oli mainio, moscatosorbettikin hyvä, mutta oma suosikkini on kyllä aina pistaasi. Ihana kermainen, pähkinäinen herkku! Eikä noissa La Morran maisemissakaan valittamista ollut! Seuraavassa postauksessa tarkempi katsaus viikon aikana vierailtuihin viinitiloihin ja alueen viineihin!
Ei kommentteja