Viime vuosina on netissä törmännyt monessa eri yhteydessä ranskalaisiin pieniin marenkipohjaisiin macarons-leivoksiin. Suloinen ulkonäkö ja monesta lähteestä kuulunut hehkutus sai kiinnostumaan näistä kuulemma vaikeatekoisista herkuista. Kyllä noissa näperreltävää riittää, mutta prosessi ei ollut loppujen lopuksi niin haasteellinen kuin olisi voinut kuvitella. Luin muutamasta eri lähteestä eri tyylejä tehdä kyseisiä leivoksia, ja päädyin lopulta perinteiseen ranskalaiseen tapaan, joka vaikutti kohtuullisen selkeältä. Näitä tehdessäni totesin, että kokemus tuo tässäkin asiassa varmuutta, ja taikinan löysyyden sekä uunissa olevien taikinakuorten kypsyyden oppii varmasti kokeilemalla arvioimaan paremmin.
Oma taikinani oli alussa hiukan liian jämäkkää (huomasin tämän vasta pursottaessani taikinakuoria, sillä ne eivät tasoittuneet halutulla tavalla), joten sekoitin sitä hieman lisää, jolloin siitä tuli sopivaa. Unohdin myös lisätä kuoriin elintarvikeväriä (olisivat olleet vielä suloisemman näköisiä vaaleanpunaisina!), joten päätin lisätä sitä sen sijaan täytteeseen. Lopputuloksesta tulikin ihan hauskan näköinen.
Alla olevassa reseptissä esitetty paistoaika on viitteellinen, sillä minulla ensimmäinen pellillinen sai vähän liikaa väriä ja toinen pellillinen jäi sitten vähän liian pehmeäksi ja kohonneet kuoret laskivat vähän liikaa otettuani ne uunista. Toisen pellillisen kuoria oli myös hankala saada irti leivinpaperista, sillä niiden pohjat eivät olleet ehtineet ihan kypsyä ja raaka marenki jäi kiinni leivinpaperiin. Seuraavalla kerralla osaan sitten paremmin vahtia niitä uunissa, ja kehotankin myös sinua seurailemaan leivoksia uunissa tarkasti.
Macaronseille tyypillinen röpelöinen jalka onnistui jopa ensikertalaiselta, mutta vielä on parannettavaakin seuraavaksi kerraksi, ainakin pursotukseen pitäisi olla paremmat välineet, jotta taikinakuorista saisi tarpeeksi pienikokoisia ja tasaisia. Aion tehdä näitä uudelleenkin, olisi jännittävä tietää onnistuisivatko sitten paremmin! Makuvaihtoehtojahan näissä leivoksissa on niin paljon kuin mielikuvitusta vain riittää, kiinnostavilta kuulostavat ainakin vadelma, kahvi ja pistaasipähkinä. Katsotaan mitä testaan seuraavaksi – tällä kertaa en lähtenyt liikaa kikkailemaan eri mauilla, kun halusin ensin testata taikinakuorten tekemistä – ideoita riittää!
Macarons (noin 30 pientä leivosta)
90 g kananmunan valkuaista (noin 3 valkuaista)
30 g sokeria
200 g tomusokeria
110 g mantelijauhoa
elintarvikeväriä
Täyte:
0,5 dl kermavaahtoa
0,5 dl mascarponea
Siivilöi tomusokeri ja mantelijauho ja sekoita ne keskenään. Vatkaa valkuaiset kevyesti vaahdoksi, lisää sokeri vähän kerrallaan vatkatessasi ja vatkaa valkuaiset lopulta marengiksi. Lisää keskenään sekoitetut tomusokeri ja mantelijauho vaahtoon käännellen ensin nopeasti ja sitten hitaammin. Lisää halutessasi elintarvikeväri kääntelyn puolivälissä. Taikina on valmista, kun siihen veitsellä vedetty viiva tasoittuu kymmenessä sekunnissa. Mitä enemmän kääntelet, sitä löysempää taikinasta tulee.
Pursota taikinasta kolikon kokoisia lantteja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Taikina on sopivan paksua, kun lantit tasoittuvat eikä niihin jää huippuja. Jätä tilaa taikinan kohoamiselle ja pyri tekemään lanteista tasakokoisia ja melko pieniä; omani olivat turhan isokokoisia. Kun olet pursottanut pellillisen, kopauta peltiä muutaman kerran pöydän reunaan poistaaksesi ilmakuplat. Anna taikinakuorten levätä 30-60 minuuttia ennen paistamista, jotta niiden pinnalle muodostuu rapea kuori. Paista kuoria noin 150 asteessa noin 18 minuuttia. Tarkkaile kuorten paistumista, jotta ne eivät saa väriä pintaansa!
Anna taikinakuorten jäähtyä täysin, ennen kuin irrotat ne leivinpaperista ja täytät ne. Lajittele kuoret sopiviksi pareiksi ja täytä ne haluamallasi täytteellä. Leivosten kehutaan olevan parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä!
Innokas kotikokki, joka kirjoittaa Nautiskellen-nimistä ruokablogia. Rakastaa sienestämistä, kalastamista ja luonnossa liikkumista. Parasta blogin kirjoittamisessa on uusien makuelämysten löytäminen ja niiden jakaminen muille.
Ei kommentteja