Pizza

Mielestäni pizzaan sopii kuvaus “vähemmän on enemmän”. Minun makuuni parasta pizzaa onkin kunnollinen italialaistyyppinen pizza! Toki tämä on helpommin sanottu kuin tehty – olen elämäni aikana tehnyt aika monta pizzaa, mutta kehittelyä voisi varmaan jatkaa loputtomiin. No, tässä on tämän hetkinen paras pizza! Mikä tästä sitten tekee niin hyvää? 

Ensinnäkin itse keitelty tomaattikastike. Tomaattikastike on aika näppärä keitellä kasaan ja sen maun ansiosta tämä pizza on niin herkullinen. Pelkällä ketsupilla näin simppeli pizza olisi yksinkertaisesti pahaa. Tomaattikastikkeeseen kuului tällä kertaa tölkillinen tomaattimurskaa, pari ruokalusikallista tomaattipyrettä, kourallinen tuoretta basilikaa, hiukan kuivattua oreganoa, monta valkosipulin kynttä, hieman oliiviöljyä sekä suolaa, pippuria ja vähän sokeria. Tomaattikastikkeen keittely on aika helppoa – oliiviöljyä kuumalle pannulle, hienonnetut valkosipulin kynnet sekaan, hetki odottelua (ja uskomattoman tuoksun haistelua!), loput ainekset sekaan ja annetaan keittyä kasaan parikymmentä minuuttia. Tomaattikastikkeen keittyessä ehtii valmistella muut pizzan ainekset ja antaa uunin kuumentua.

Toisekseen kunnollinen juusto eli pallomozzarella. Koska pizzaan ei tule montaa täytettä, on varaa panostaa myös juustoon. Mozzarella sulaa pizzan päälle aivan eri lailla kuin ne pizzajuuston nimellä kulkevat mukajuustot. Kolmanneksi VALTAVA kasa rucolaa päällä! Ihan ehdotonta! Tähän ei muuta lisättävää. 

Lisäksi pizzassa oli vain yksi varsinainen täyte, joka oli tällä kertaa parmankinkku. Tässä pizzassa oli myös toistaiseksi paras koskaan tekemäni pohja, mutta sen kanssa erityisesti kehittely jatkuu vielä. Olen testannut aika monta pizzapohjareseptiä läpi, eikä koskaan mausta ole tullut sellaista täydellistä. En usko sen kotiuunissa toki onnistuvankaan täydellisesti. Tällä kertaa testasin tätä pizzapohjan reseptiä, mutta homma ei mennyt ihan niin kuin piti. No, jauhoina käytin tavallisia durumjauhoja eikä taikina ehtinyt kohota ihan tavoiteltua 48 tuntia – ensi kerralla pitänee malttaa tehdä kaikki ohjeen mukaan (on niin hankala noudattaa reseptiä pilkuntarkasti, en muista koska viimeksi olisin niin tehnyt, aina on päästävä soveltamaan!). Ohjeen mukaan taikina pitäisi venyttää ilman kaulitsemista ikään kuin pyörittelemällä sitä käsissä – no, voitte varmaan arvata miten siinä kävi. Taikina oli täynnä reikiä eikä millään venynyt tarpeeksi. Käytin sitten kaulinta ja sain kuin sainkin pohjan uuniin. Olennaista pizzan paistamisessa on kuumentaa pelti uunissa etukäteen, jotta pizza saa haluttua rapeutta (Tämä siis meille sellaisille, jotka eivät omista pizzakiveä – jos omistat, käytä sitä! En ole viitsinyt hankkia pizzakiveä keittiön kaappiin lojumaan, koska en pidä sellaisista keittiötarvikkeista, joilla on vain yksi funktio.). Pellin lämmittäminen on oikeasti hyvä kikka! Näppärimmin homma hoituu niin, että pizzapohja läimätään leivinpaperin päälle (hifistelijät eivät käytä edes paperia, mutta mielestäni se olisi jo liian hankalaa) ja sitten levitellään päälle tomaattikastike, juusto ja muut täytteet. Leivinpaperin avulla saa sitten vedettyä täytetyn pizzan helposti kuuman pellin päälle. Ja eikun uuniin kovaan lämpötilaan alalämmölle hetkeksi. Tarkkaile pizzaa ja ota se pois, kun pohja kupruilee hieman ja täytteet ovat saaneet väriä pintaan. Kourallinen pestyä rucolaa päälle ja ääntä kohti!