Ravintola Hoku

Alkuun söin rapeita lumitaskurapu-perunamuusi-maissipyöryköitä sitrusmajoneesin kera. Pyörykät olivat upean rapsakoita ja maku oli erinomainen, myös raikas majoneesi toimi pyöryköiden seurana tosi hyvin. Lisukkeena oli (raakaa) kaalia, joka jäi ehkä vähän pyöryköiden varjoon – annos olisi ollut hyvä ilmankin. Vastaavan tyyppisiä pyöryköitä voisi kokeilla tehdä kotonakin. 

Pääruoaksi söin rapeaa, pitkään haudutettua porsaankylkeä, joka tarjoiltiin kimchin, korianterin ja soija-chilikastikkeen kanssa. Annos oli melko suolainen, mutta muuten täydellinen: raikas korianteri, pinnaltaan rapea ja sisältä hajoavan pehmeä porsaankylki sekä hieman tulinen kastike… Slurps! Lihan määrä oli valtava, mutta sitkeästi söin annokseni loppuun, kun se maistui niin hyvältä. 

Seurueessamme nautittiin myös bi bim bapia ja pitkään haudutettua naudan niskaa. Molemmat olivat hyviä, mutta kyllä tuo porsaankylki vei tällä erää voiton. Annokset olivat tosi isoja ja tuhteja, eikä kukaan seurueestamme jaksanutkaan enää syödä jälkiruokaa. Ruoan seurana nautittiin Mud Housen erinomaista sauvignon blancia, joka sopi lämpimään päivään kuin nappi silmään. Ruoista tuli minulle voimakkaasti mieleen aasialaisen keittiön vivahteet, joista havajilainen keittiö onkin saanut vaikutteita. Hieman erilaista ja poikkeavaa linjaa ruoissa kuitenkin oli, positiivisella tavalla siis. Tuntuu, että liian moni ravintola jää helposti samaan muottiin muiden kanssa, mutta Hoku erottui kyllä edukseen. Palvelukin oli rentoa ja ystävällistä. 

Ei siis kokonaisuudessaan ollenkaan pöllömpi paikka, ja kun kaiken lisäksi hinnat olivat vielä aika edukkaat, voisin käydä uudestaankin – varsinkin, kun listalla oli useampi herkullisen kuuloinen annos. Käykääpä testaamassa!