(Ruoka-)turistina Turussa

Palataan vielä hetkeksi kesälomatunnelmiin ja aurinkoiseen Turkuun.Vietin päivän siis Turussa ja päivään sisältyi ihana kiireetön lounas Blankon terassilla, istuskelua jokilaivoilla mojito kädessä, ajelua Förillä, kävelyä jokirannassa ja illallinen Sergio’sissa. Tässä hieman kuvatunnelmia ja tarkempaa kuvausta noista ravintoloista. 

Blanko sijaitsee jokirannassa ja nautimmekin lounaan terassilla ihmispaljoutta ihmetellen. Blankossa on rento tunnelma ja ruokalistalta löytyy jokaiselle jotain (mikä ei aina ole niin positiivinen asia). Ainakin tuona kesäisenä viikonloppuna väkeä riitti. Seuralaiseni söi lammas-caesarsalaatin, jossa oli reilusti lammasta ja maut kohdillaan. Koko annos oli aika reilun kokoinen. Lammaskeon keskelle oli isketty tuollainen rosmariinin oksa, aika hauskan näköinen (toki näistä meni ehkä vähän teho, kun jokaisessa lammasannoksessa oli samanlainen). Lammassalaatin kanssa suositeltu punaviini, argentiinalainen Aberdeen Angus Malbec toimi hyvin, oli mukavan täyteläinen, mutta ei jyrännyt lampaan makua alleen.

Minä ja kaksi muuta seurueen jäsentä päädyimme lammaspastaan, kun sellaista ei ihan joka paikasta saa, vaikka tiikerirapuja, chiliä ja valkosipulia sisältävä pasta houkutteli myös. Lammaspasta sisälsi lampaan sisäfilettä, punaista pestoa, rucolaa ja pinjasiemeniä. Itse lammas oli herkullista ja mureaa, punainen pesto ja rucola taas sopivat älyttömän hyvin yhteen lampaan kanssa. Miinusta tulee sen sijaan siitä, että pasta oli keitetty ylikypsäksi ja se maistui ja tuntui siltä, kuin se olisi lämmitetty tarjoilua varten uudelleen. Yhdessä reunassa pasta oli ihan kovaa. Luulisi nyt 20 €:n arvoisen pastan tilatessaan sentään saavansa tuoretta, vasta keitettyä pastaa. Tämä laski Blankon pisteitä ainakin minun silmissäni, vaikka maut olivat annoksissa muuten kohdillaan. Lammaspastan kanssa nautin amaronea, vaikka tilatessa tiesinkin jo sen olevan liian tuhtia annokselle – en silti voinut kieltäytyä maistamasta amaronea, jota ei myöskään löydy joka ravintolan listalta. Amarone oli kaikessa tuhtiudessaan kyllä hienon makuista ja sen jälkimaku oli ihanan pitkä. Blankon viinilista oli muutenkin tutustumisen arvoinen!

Koska olimme lomalla, tilasimme pääruokien jälkeen pöytään vielä pullollisen Maschio dei Cavalieri -nimistä kuivaa proseccoa. Parempaa saa hakea, sillä kuuma ja aurinkoinen kesäpäivä sekä kylmä prosecco sopivat täydellisesti yhteen! Seurueen naiset tilasivat vielä jälkiruoaksi mansikkapavlovat – sekin täydellisesti kesään sopiva jälkiruoka, joskin ehkä hieman hintava kokoonsa nähden. Lounaan jälkeen olikin ihanan raukea olo. Blankosta jäi hieman ristiriitaiset tunnelmat, mutta kokonaisuus kallistui kuitenkin positiivisen puolelle. Pieni tsemppaus vielä ruokiin, niin paikkaa voisi jo hehkuttaa!

Lounaalta hyppäsimmekin suoraan toiselle puolelle jokea jokilaivan kannelle nauttimaan jääkylmää mojitoa. Nam! Mojito on nykyään yksi lempidrinkeistäni, harmi vain, ettei joka paikasta saa oikeaoppisesti tehtyä versiota. Tuo kuvassa oleva oli kyllä sellainen!

Illalle olimme tehneet pöytävarauksen italialaispaikka Sergio’siin. Melkein koko seurueemme päätyi ruokavalinnoissaan pizzoihin, jotka olivatkin aitoa italialaista tavaraa: sopivasti reunoilta rapea ohut pohja, maukas tomaattikastike, mozzarellaa ja valikoidun vähän laadukkaita täytteitä. Oma suosikkini on aina parmankinkku-rucolapizza, joka toimi kuin häkä. Rucolaa olisi saanut olla ehkä hieman enemmän.

Toisella puolen pöytää nautittu quattro stagioni maistui myös ja siinä olikin aika reilut täytteet. Pizzojen kanssa jaoimme pullollisen ripassoa, joka oli sopivan mietoa pizzoille. Yksinään ripasso olisi ehkä ollut turhan mautonta, mutta pizzojen voimakkaisiin makuihin se sopi todella hyvin. Viinilista oli kunnioitettavan laaja ja sisälsi vain italialaisia viinejä.

Jälkiruoaksi tilattiin vielä grappaa ja tiramisua. Ravintolassa oli aika pitkä grappalista, mutta pöytäämme päätyi lopulta tavallista, maustamatonta grappaa. Tiramisuannoksessa oli itse tiramisun lisäksi kahvijäätelöä ja suklaapala. Tiramisu oli hyvää, tuhdisti kahvin makuista, mutta aika pieni, vaikka ehkei enempää olisi jaksanut syödäkään. Tiramisussa maistui mascarpone, kaakaojauhe ja kahvi, mutta keksejä siinä oli aika hintsusti. Kokonaisuutena hyvä illallinen, vaikka hiukan jäin ehkä odottamaan jotain omaperäisempää – Sergio’s tarjosi kyllä hyvää italialaista perusruokaa, mutta oli ehkä vähän hintava siihen nähden, ettei ruoassa ollut mitään erityistä.

Ilta jatkui lämpimänä vielä yöhön asti, muutaman jokilaivan kautta yölliseen grillireissuun. Aika ihana kesälomapäivä siis!