Viikko sitten vietin rentouttavan miniloman ja tyttöjen reissun Turussa. Agendalla oli syömistä, shoppailua, saunomista ja käväistiinpä illalla ulkonakin. Tuli vähän sellainen fiilis, kuin olisi ollut pidemmälläkin reissulla kuin vain yhden yön. Vietimme yön Scandic Juliassa, jonka sijainti ihan keskustassa oli kyllä vertaansa vailla. Oli kiva käydä shoppailemassa päivällä ja palata sitten hotellille lepuuttamaan ja saunomaan (!) ennen illallista. Huoneemme sattui vielä olemaan ihan hotellin saunatilojen vieressä, joten hilpaisimme kylpytakit päällä saunaan, jossa ei naisten puolella ollut kanssamme ketään – ihan kuin olisi privaatti saunaosasto ollut meille varattuna! Illallisen jälkeen suuntasimme vielä hotellihuoneeseen maistelemaan proseccoa ennen ulos lähtöä ja yöllä oli mukava kipittää lyhyt matka puhtaisiin hotellilakanoihin.
Olin tietysti varannut lauantai-illalle pöydän ravintolasta ja tällä kertaa valinta osui Luduun (koska Kaskis oli täynnä). Harkitsimme alkuun viiden ruokalajin maistelumenua, mutta koska kaksi kolmesta sattui olemaan herkkulakossa, päädyimme valitsemaan annokset listalta.
Alkuruoista valintamme osuivat sellerikeittoon ja härkätartariin. Sellerikeitto tarjottiin rapean possu-hasselpähkinämyslin ja punaherukkahillokkeen kera – kermainen keitto, rapea mysli ja makea hilloke olivat juuri niin hyvä yhdistelmä kuin kuulostaakin. Oma annokseni eli härkätartar oli kyllä aikamoisen huikea. En nykyään voi vastustaa tartarin tilaamista, jos sellainen on tarjolla ja tällä kertaa tuo annos oli kyllä erityisen herkullinen. Lihan lisäksi annoksesta löytyi tryffelikokkelia, sipulipyreetä, friteerattuja kapriksia, karkeaa sinappia ja parmesaania. Laadukas liha ja kaikki lisukkeet toimivat yhdessä todella hienosti. Olisin voinut syödä näitä vaikka kolme! Nuo rapeiksi friteeratut kaprikset olivat hauskoja, niitä voisi tehdä kotonakin. Tilasin tartarin pariksi punaviiniä (vaikka tarjoilija olisikin suositellut sen kanssa valkoviiniä! halusin kuitenkin pääruoalle valkoviinin ja siksi valitsin alkuruoan pariksi punaviinin) ja tarjoilija suositteli mainiota Paolo Manzone Langhe Rosso Luvia. Tartarin kanssa mainiosti yhteen sopiva viini oli taas malliesimerkki italialaisten viiniosaamisesta ja nebbiolo oli ihanaa.
Pääruokien osalta pöytään kannettiin punajuuririsottoa, ylikypsää karitsan entrecoteta ja päivän kalaa. Yksi harkitsi pitkään punajuuririsottoa – suunnitteli jo etukäteen syövänsä risoton, mutta jäi harkitsemaan sitten vielä punajuurta. Sanoin, että yleensä ravintoloissa punajuuriannokset ovat poikkeuksetta todella herkullisia. Näin oli tälläkin kertaa – punajuuririsotto, paahdetut punajuuret, pinaattipesto ja savu-timjamikreemi olivat kyllä niin hieno kasvisannos, ettei tullut mieleenkään kaivata siihen lihaa. Tämä annos jäi myös mieleeni niin, että aion kokata vastaavaa kotonakin. Karitsan entrecoten kanssa tarjottiin Harjun lammasmakkaraa, kaalimuhennosta ja salviakastiketta. Entrecote oli ihanan pehmoista ja kaalimuhennos tosi pehmoisen makuista, mutta vaikka Harjun makkarat hyviä ovatkin, olivat ne tässä annoksessa ehkä jotenkin vähän turhia. Vähemmän olisi välillä enemmän. Maut olivat kuitenkin muuten kohdillaan.
Oma annokseni, päivän kala, oli perushyvä, mutta kuitenkin vähän pettymys huikean tartarin jälkeen. Kuhan seurana oli maa-artisokkapyttipannua, mustajuuripyreetä ja rapuvaahtoa. Periaatteessa kaikki komponentit olivat kiinnostavia, mutta kokonaisuus jäi silti jotenkin laimeaksi. Kalan seurana tarjottu Pannonhalmi Apátsági Pincészet Chardonnay toimi annoksen parina hyvin ja oli yllättävän mineraalinen. Välttelen nykyään chardonnayta, koska se harvoin on tarpeeksi mineraalinen, vaan yleensä ennemminkin tunkkaisen tamminen, niin jätän ne suosiolla väliin. Tämä oli kuitenkin positiivinen yllätys!
Jälkiruoka eli uuniomenajäädyke, suklaaganache, kaura ja kinuski näytti herkulliselta, mutta ei kuulemma ollut mikään erityisen hyvä. Jälkiruokaa vaivasi vähän sama kuin muitakin annoksia: liikaa yritystä ja liikaa eri komponentteja. Vähemmän olisi tosiaan ollut tässäkin tapauksessa enemmän. Viinilistalla oli houkuttelevan kuuloisia jälkiruokaviinejä, mutta jätin ne tällä kertaa väliin ja tyydyin pelkkään kahviin. Illallisen loppupuolella ravintolaan saatiin myös elävää musiikkia, flyygeli oli mennyt minulta kokonaan ohi sisään tullessa, mutta sopi kyllä paikan tunnelmaan. Kokonaisuudesta jäi siis hiukan ristiriitainen fiilis: kiva paikka, plussaa elävästä musiikista, hyvät viinit, osa annoksista huikean hyviä ja osa sitten vähän tavallisia. Vähän kun keskittyisi vähentämään liikoja komponentteja annoksista, olisi lopputulos parempi. Ihan tyytyväisenä kuitenkin ravintolasta poistuimme.
Aamulla kömmimme sitten vielä odotetulle hotelliaamiaiselle ja kasasimme lautaset täyteen. Hotelliaamiainen oli vähän turhankin runsas – myös tässä tapauksessa laatu korvaisi määrän. Aamiaiselta löytyi perinteiseen tapaan pekonit, munakokkelit, hedelmät ja erilaiset leivät. Parhaaksi kipusi kuitenkin yllättäen pitkään haudutettu kaurapuuro! Kotona tulee harvemmin puuroa hauduteltua (tai ylipäänsä syötyä), mutta nyt se kyllä upposi paremmin kuin hyvin. Täydellä vatsalla ja virkistäytyneenä kelpasi sitten lähteä ajelemaan kotiin päin.
* Scandic tarjosi hotelliyön blogin kautta
Ei kommentteja