Vietin pienen miniloman eli pitkän viikonlopun Berliinissä. Loman tarkoituksena oli ottaa pieni tauko arkeen, ihmetellä valtavaa kaupunkia, käydä joulumarkkinoilla fiilistelemässä ja nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta. Tässä pieni vilkaisu kaupungin ruokatarjontaan. Kuten sanoin, kaupunki on valtava ja ruokapaikkoja riittää loputtomiin, joten olimme päättäneet keskittyä kaupungin sellaiseen antiin, jota ei Suomessa kovin paljon ole tarjolla: döner kebabiin ja vietnamilaisiin ravintoloihin. Rajaus toimikin mainiosti, mutta kolmessa päivässä ei silti ehdi (tai paremminkin jaksa) syödä kovin paljon.
Joulumarkkinoita tuntui olevan kaupungissa vähän joka nurkalla ja väkeäkin niillä riitti. Mitään kummempaa ostettavaa sieltä ei löytynyt, mutta nautimmepa lasilliset glühweinia (onko se nyt sitten hehkuviini suomeksi) ja maistelimme upean tuoksun houkuttelemina myös laajasta valikoimasta paikan päällä paahdettuja makeita pähkinöitä. Punaviinipohjainen glühwein lämmitti mukavasti hyytävässä tuulessa ja sekaan lorautettu rommi maistui tuhdisti. Kyllä minä ennemmin kallistun kotimaisen glögin puoleen, mutta kivahan tuotakin oli maistaa. Noita pähkinöitä sen sijaan on ihan pakko kokeilla itsekin tehdä!
Elämäni parhaan dönerin olen syönyt itävaltalaisessa pikkukylässä pari vuotta sitten, ja sen jälkeen ei ole Suomen kebabit maistuneet. Harjun döneristä saa Suomen ainoaa oikeaa kebabia, mutta hinta huitelee hiukan eri sfääreissä: pita kebab Suomessa 10€ ja Berliinissä hiukan yli 3€… Joten söimmekin siis döner kebabia useammankin kerran reissun aikana. Mainitsemisen arvoisia ovat ensimmäisenä nautittu Tadim, jossa liha oli hiukan kuivaa, mutta kuitenkin maukasta ja täytteet tosi raikkaita (kuva alla). Aika perinteinen kebab-setti, jossa liha oli kuitenkin huomattavasti parempaa kuin suomalaisissa kuppiloissa.
Sen sijaan selkeästi parempi oli paljon kehuttu Mustafa’s Gemüse Kebab, pieni kiska, jonka jonossa Kreuzbergissa värjöttelimme illalla 40 minuuttia, kun kebabvarras pääsi loppumaan juuri jonoon päästyämme ja uuden kypsentäminen vei aikaa. Aika hieno show ison lihavartaan nostaminen paikoilleen kyllä oli – ja mikäs siinä oli odotellessa, kun olimme juuri napanneet ruokakaupasta olutta ja viiniä matkaan. Mustafa’silla söimme sekä pita- että rullaversiota kebabista (ensimmäinen kuva). Olisi sieltä saanut pelkkää kasvisversiotakin. Kaikki täytteet olivat superfreesejä ja väliin tuli jos jonkinlaista täytettä: tietysti itse lihaa, paistettuja kasviksia (ainakin perunaa), kastikkeita, salaattia, tomaattia, sipulia, korianteria ja lopuksi vielä ripaus fetaa. Paahdetuissa kasviksissa oli hyvät mausteet ja täytteet raikastivat kokonaisuutta. Fetamuru oli vielä viimeinen piste iin päälle. Pitaleipä oli tosi rapeaa ja tuoretta, kokonaisuus toimi täydellisesti. Suuri määrä täytteitä peitti hiukan itse lihan makua, kun taas rullassa itse liha maistui enemmän. Rullassa leipä jäi vähän sivuosaan. Mustafa’sin pitakebabia suosittelen kuitenkin ihan ykkösvaihtoehtona, jos Berliiniin eksyt!
Berliinin useista vietnamilaisista ravintoloista valitsimme Mittessä sijaitsevan District Môt -nimisen paikan, jota oli kehuttu monessa paikassa. Ravintola tarjoaa modernia vietnamilaista ruokaa ja tilasimme useita pieniä annoksia maisteltaviksi. Tämä oli reissun selkeästi kallein ravintola, saimme kulutettua täällä 20 € per naama – paikalliseen hintatasoon nähden tämä oli mielestäni ehkä jopa hintava paikka. Etsiskelimme tovin paikan hyvin kätkettyä ovea, sisään päästyämme ihastelimme paikan omintakeista (hyvin vietnamhenkistä) sisustusta ja tilasimme viiniä sekä olutta pöytään. Ensin pöytään saapui mangosalaatti, joka oli mielestäni kokoonsa nähden hintava annos – mango olisi saanut olla kypsempää, mutta kastike oli hyvää. Sen sijaan pho-keitto oli juuri niin herkullista kuin kuuluukin – aivan ihana, pitkään hauduteltu lihaliemi. Tilasimme keiton ylikypsällä brisketillä, mutta ehkä raaka nauta olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Phota sai tuunata omaan makuunsa keiton sivussa tuotavilla yrteillä ja pöydässä olevalla srirachalla. Me tietysti kippasimme kaikki yrtit keiton joukkoon.
Lisukkeena tilaamamme crispy sticky rice oli myös hurjan hyvää – sitä olisi voinut syödä sellaisenaan! Sen sijaan makea possu ei ollut kyllä yhtään niin herkullista kuin olisi voinut olettaa. Olihan se pehmeää, mutta kastikkeessa ei ollut yhtään makua. Mustekala-annos taas oli tosi herkullinen. Grillatut mustekalat toimivat täydellisen tasapainoisen makeantulisen kastikkeen kanssa hienosti yksiin. Kokonaisuutena pääosa ruoista oli siis tosi hyviä, mutta hintataso ehkä vähän liikaa. Harmi, ettei matkapäiviimme mahtunut enempää ravintolavierailuita, olisimme varmasti testanneet muuten jonkun toisenkin vietnamilaisen ravintolan, esimerkiksi kehuja saaneen Monsieur Vuongin.
Toki Saksassa täytyi käydä myös maistelemassa oluita. Ensimmäinen pit stoppimme oli Kreuzbergin Hopfenreich, jossa löytyy hanasta 22 olutta. Hintava, mutta kiva paikka, josta sai olutta pienempinä maisteluannoksinakin ja laseittain löytyi myös hyviä viinejä minulle. Vierailimme myös perinteisessä saksalaisessa panimoravintolassa Hofbräu Berlinissä, joka oli valtava! Tyydyimme juomiin, mutta paikassa olisi saanut myös syötävää. Litran tuopit hyvää olutta hymyilyttivät seuralaista, vaikka oma viinini ei kyllä ollut mitään erikoista. Paikassa oli kuitenkin kiva tunnelma ja kova puheensorina. Täältä ei tallentunut kameraan yhtään kuvaa. Kokonaisuudessaan kiva reissu, Berliini oli valtavuudestaan huolimatta hieno ja ystävällinen kaupunki, johon mielellään palaa uudelleenkin: ravintolatarjontaa jäi vielä paljon tutkimatta.
Ei kommentteja