Huhtikuu on hujahtanut yllättäen jo loppupäähän ja kuukauden raaka-aineiden esittely on jäänyt viime tippaan. Tässä kuussa olen ollut aika aktiivisesti menossa, joten siksi kuukauden raaka-aineitakin on vain yksi – odotettu parsa. Nykyään ruokakaupasta saa aika hyvin ympäri vuoden erilaisia kausikasviksia, näistä parsa on hyvä esimerkki. Sitä on siis kyllä saatavilla, mutta makua ei voi verratakaan kevään parsakauden aikana tarjolla oleviin herkkuihin. Siksi pyrin yleensä olemaan syömättä perulaisia (tai muita yhtä kaukaa tuotuja) parsoja ja odotan ensimmäisiä eurooppalaisia. Kun ensimmäiset eurooppalaiset parsat ilmestyvät kauppojen tiskeihin, ei innostustani voi enää pidätellä. Vaikka ensimmäiset eurooppalaisetkin olivat vielä aika paksuja, oli pakko napata ne silti mukaan!
Kun ostat parsaa, kurkkaa kääreen alle parsojen tyveen – mitä vähemmän puumaisen näköinen parsa tyvestä on, sitä parempi. Ohuemmat maistuvat myös yleensä paremmilta kuin paksummat. Parsan valmistus on simppeliä: nappaat parsan päistä kiinni ja taitat varoen, parsa katkeaa tällöin juuri siitä kohtaa, jossa varsi muuttuu puumaiseksi. Parsan voi paistaa paistinpannulla tai uunissa tai sen voi keittää. Suosin itse usein paahtamista, koska silloin parsa saa vähän makua ja rapeamman pinnan.
Olen kokkaillut vuosien varrella parsasta vaikka mitä. Useimmiten paahdan parsat pannulla sellaisenaan lisukkeeksi esimerkiksi kalalle. Välillä kuitenkin heitän parsat piiraaseen tai lisään salaatin joukkoon. Kunhan grillikausi käynnistyy, käärin ne pekoniin ja grillaan. Tämä on yksi simppeleistä grillireseptisuosikeistani. Tällä kertaa kehittelin kuitenkin ihan uuden reseptin kevään parsakauden kunniaksi – siitä oma postauksensa seuraavaksi!
Ei kommentteja