Ravintola Ox

Tässä kuussa olen blogin perusteella kokkaillut poikkeuksellisen vähän – todellisuudessa itse kokkaillut ruoat eivät ole vain päätyneet blogiin asti, kun olen syönyt lähinnä uusia perunoita ja kevyitä kesäsalaatteja, joissa ei ole mitään niin erikoista, että niistä riittäisi blogiin asti asiaa. Tälläkin kertaa aiheena on ulkona syöminen – kävimme nimittäin jo tovi sitten syömässä ravintola Oxissa, joka teki positiivisen vaikutuksen ja päätin kirjoittaa siitä blogiinkin.

Saimme kivan ikkunanurkkapöydän, joka oli keittiön vieressä omassa rauhassaan. Alkuun pöytään kannettiin rapeakuorista leipää ja ruskistettua voita. Täytyy myöntää, että kyllä kunnon leipä vain aina maistuu herkulliselta. Leipäpino hävisi äkkiä töiden jälkeen nälkäisiin suihin ja tarjoilija tiedustelikin hetken päästä, haluammeko lisää leipää. No toki, saimme tuhottua toisenkin mokoman pinon. Leivän rapea kuori ja mahtava maku toimivat hienosti yhteen ruskistetun voin kanssa. Leivällä oli hyvä kaapia myös annosten hienojen kastikkeiden loput lautasilta. Ruskistettu voi olisi mainio tarjottava myös kotona järjstetyillä illalliskutsuilla.

Tilasimme neljän ruokalajin yllätysmenun ja tarjoilija taisi yllättyä, kun kenelläkään ei ollut mitään allergioita tai inhokkeja, vaan kaikki kelpasi. Alkuun pöytään kannettiin kurkkuvaahtoa, kampasimpukkaa ja pikkelöityä kurkkuspaghettia. Raikas kurkku ja täydellisesti kypsennetty kampasimpukka hävisivät lautaselta, ennen kuin ehti huomatakaan. Oikein mainio, kevyt aloitus. Kampasimpukoita olisi kiva syödä useamminkin, pidän kovasti niiden herkästä mausta. Lasiin kaadettiin parin ensimmäisen ruoan seuraksi raikasta valkoviiniä, jonka nimen olen ehtinyt jo unohtaa.

Toisena annoksena tarjottiin savustettua simpukkaa, hiillostettua sydänsalaattia, pikkelöityä sipulia, rakuunakreemiä, simpukkavaahtoa ja perunasipsejä. Ei enempää eikä vähempää kuin täydellinen annos – ehkä paras koskaan syömäni simpukka-annos. Erityisesti tuo simpukkavaahto oli tajunnan räjäyttävän hyvää! Annoksessa oli paljon eri komponentteja, mutta kaikki sopivat sujuvasti yhteen. Lisäksi annos oli huikean kaunis!

Pääruoka oli – kuten tavallista – vähän yllätyksettömämpi hienojen alkuruokien jälkeen. Oikein hyvää sekin kuitenkin oli. Tarjolla oli Iberico-porsaan kuvepaistia, paahdettua kevätkaalia, grillattua parsaa, labnehia, sitruunakastiketta ja granaattiomenan siemeniä. Tässä annoksessa näkyi selkeimmin ravintolan Lähi-idän vaikutteet, jotka ovat omassakin keittiössäni olleet pinnalla. Liha oli laadukasta ja tässäkin annoksessa eri komponentit toimivat yksiin hienosti. Hiukan hapan jogurtti toimii lihan parina erityisen hyvin. Pääruoan kanssa tarjottiin ihanaa ihanaa pinot noiria, jota pyysin tosin vain puolikkaan lasillisen.

Jälkiruoassa näkyi myös vaikutteet Lähi-idästä pistaasin muodossa. Annoksessa oli pistaasifinancier, pistaasikreemi, valkosuklaaganache, laventelijäätelö, sitruunageeli ja vaniljakeksiä. Ehkä turhan monta komponenttia tässäkin annoksessa (välillä vähemmän on enemmän), mutta muuten pistaasin, valkosulkaan ja laventelin maut sulivat hienoksi kokonaisuudeksi. Kaunis, herkän makuinen jälkiruoka-annos. Pitihän sitä tietysti tilata vielä jälkiruokaviinikin – kevyesti kupliva moscato d’asti sai odottamaan syksyistä Italian reissua entistä enemmän! Näissä viineissä on vähän vähemmän alkoholia eikä niin voimakkaan makeaa makua kuin esimerkiksi beerenauslesessä, mutta tykkäsin tosi paljon tälläisestä vähän kevyemmästä jälkiruokaviinistä!

Täytyy vielä mainita upea yksityiskohta – ravintolan vessassa oli älyttömän hyvän tuoksuista Aesopin saippuaa! Tuo tuoksu jäi kevyesti leijumaan käsiin ja toi hymyn huulille, kiva detalji.  Käymme tyttöporukalla syömässä suunnilleen kerran kuussa ja huokailimme taas kerran, miten ihana tapa tuo onkaan. Tälläkin kertaa totesimme, että yhden mies olisi valittanut ruoan liian korkeasta hinnasta (mitä se ei kyllä ollut), yhden liian pienistä annoksista (mitä ne eivät kyllä olleet) ja yhden taas, ettei simpukoita voi syödä (mitä todellakin voi!). Tyttöporukassa ruoka herätti pelkästään ihastuneita huokauksia. Loppulasku neljällä ruokalajilla ja kolmella viinilasillisella oli alle 80 euroa, mikä on mielestäni Helsingin hintatasoon nähden oikein kohtuullinen. Koska keli oli mitä mahtavin, käpyttelimme vielä terassille illallisen jälkeen. Olipahan ihana maanantai! Suosittelen Oxia oikein lämpimästi!