Pasta alla norma

Viime aikoina italialainen keittiö on kiinnostanut. Ehkä siksi, että pääsen taas syksyllä Italiaan! Varasin juuri ison huvilan viikoksi Italian Piemontesta – edellisen syksyn Italian reissulla kun pala sydäntä jäi sinne. Matkasuunnitelmia on ihana tehdä näin talvella, haaveilla lämpimistä illoista maaseudulla. Erityisesti odotan reissussa kokkailua, sillä huvilassa on tietenkin kunnon keittiö ja pääsen italialaisiin ruokakauppoihin tutkailemaan paikallisia raaka-aineita.

Olen lueskellut Italian ikävääni Saku Tuomisen mainiota Basta-kirjaa, jossa on hienosti kuvattu italialaisten suhtautumista ruokaan ja erityisesti sesonkeihin. Jos joku raaka-aine ei ole sesongissa, sitä ei Italiassa yksinkertaisesti saa. Tietysti se on Etelä-Euroopassa vähän eri juttu kuin täällä meillä, kun talvi on pitkä ja sen aikaa sesonkiraaka-aineiden valikoima on melko pieni, lukuun ottamatta varastojuureksia ja ulkomaisia hedelmiä. Tämäkään resepti ei ole varsinainen sesonkiruoka näin helmikuussa, mutta haudutetussa tomaattikastikkeessa talvisten raaka-aineiden maku pehmenee kivasti.

Erityisesti simppelit kasvispastat ovat olleet syynissäni (näitä ei kyllä tuosta Basta-kirjasta löydy, se keskittyy kaikkeen muuhun italialaiseen ruokakulttuuriin). Jostain syystä on tehnyt jo tovin mieli munakoisoja, joten tartuin pasta alla normaan. Pasta alla norma yhdistää tomaattikastikkeen, munakoisot ja oliivit. Talvisinkin säilötyt tomaatit ovat maukkaita (resepti yhdistää sekä tuoreita että säilöttyjä, näin siihen tulee vähän erilainen maku kuin pelkästään säilötyillä) ja munakoisot pehmennetään tomaattikastikkeessa.

Munakoiso on yksi lempikasviksistani, mutta käytän sitä ihan liian harvoin. Munakoiso on mukavan lihaisan ja tuhdin makuinen kasvis, tällekin kastikkeelle se antaa tuhdimman tuntuman kuin pelkässä tomaattikastikkeessa olisi. Basilika tuon kesäisen makuvivahteen ja sipulit antavat ruoalle lisämakua. Pieni chilin potku tekee kastikkeesta vähän luonteikkaampaa. Oliivit antavat kastikkeelle hyvää suolaisuutta, joten älä jätä niitä väliin. Suosin yleensä kalamataoliiveja, ne ovat mielestäni yleisimmin herkullisimpia. Lopuksi pinnalle vielä iso keko pecorinoa ja lempeän lohduttava kasvisruoka on valmis!