Kuusenkerkkäkinuski

Kesäkuu hujahti ohi ennen kuin ehdin sen huomata edes alkaneen, joten blogikin oli ihan huomaamatta pienellä kesätauolla. Ensi viikon jälkeen jään kuitenkin kesälomalle ja lomalla aion keskittyä blogiin taas vähän enemmän. Mietitkö, mistä hiljaisuus johtuu? Olet ehkä huomannut, että tänä vuonna en ole tavalliseen tapaan postaillut parvekepuutarhan kuulumisia? Parvekkeella toki kasvaa muutama helppohoitoinen yrtti, mutta päivätöiden lisäksi aloittelemme talonrakennusprojektia, joten sekä parvekepuutarha että blogi ovat väistämättä jääneet tuon hiukan isomman projektin varjoon. Mutta, kunhan rakennusprojekti saadaan vauhtiin, se tietää myös blogin kannalta kahta aika kiinnostavaa asiaa: uutta keittiötä ja ihka oikeaa puutarhaa! Molemmista aion kertoilla varmasti tälläkin puolella enemmän, kun kerrottavaa on (siinä voi mennä tovi). Älä siis ihmettele, jos blogissa on välillä hiljaisempia kausia, kyllä minulla edelleen ruokajuttuja riittää! No niin, asiaan: kuusenkerkkien eli kuusen vaaleiden vuosikasvujen sesonki alkaa olla lopuillaan, mutta ehdin vielä kiireestä huolimatta metsään keräämään noita ihanuuksia, varsinkin vähän pohjoisemmassa ehtii vieläkin.

Kuusenkerkkiä voi kerätä, kun ne ovat vielä pieniä, vaalean vihreitä ja pehmeitä. Muistathan, että kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan niiden keräämiseksi pitää olla metsänomistajan lupa. Minä keräilin kerkkiä mökillä. Kuusenkerkistä syntyi tällä kertaa ihana metsän maun itseensä imenyt kuusenkerkkäkinuski. Olen aiemmin tehnyt muun muassa kuusenkerkkälikööriä. Kuusenkerkkien metsäinen maku tuntuu sopivan aika moneen ruokaan. Idea kuusenkerkkäkinuskiin syntyi Taste of Helsingissä.

Tämä versio kinuskista on hiukan yksinkertaisettu ja kinuski syntyy simppelisti keittämällä kondensoitua maitotölkkiä vedessä kolme tuntia – voisiko enää helpommaksi muuttua? Minä uutin kuusenkerkkien hennon maun pieneen määrään vettä, jota sitten keitin kasaan tunnin verran – tätä kannattaa kuitenkin jatkaa vaikka 1,5 tuntia, niin kerkkien maku voimistuu. Koska kinuski on itsessään jo makeaa, en keittänyt kerkistä sokerista siirappia, vaan tein vain kerkkäuutetta. Uutetta sekoitin sitten valmiiseen kinuskiin maistellen – niin, että kerkät maistuivat selkeästi, mutta kinuskista ei kuitenkaan tullut liian löysää. Kerkkien hento maku antaa kinuskin makuun ihanan metsäisen vivahteen, josta pidin kovasti. Nyt kuusenkerkkäuutetta on vielä loput jääkaapissa, mitähän siitä keksisi?

Kuusenkerkkäkinuski piti tietysti kuvatakin metsässä. Olenko joskus maininnut, että rakastan metsää! Ja mikä ihana kuvaustausta eläväinen varvikko olikaan! Tarjoilin kinuskia muurinpohjalettujen kera ja yli jäänyt kinuski herkuteltiin vielä dippaamalla siihen mansikoita. Kinuski sopi molempiin käyttöntarkoituksiin erinomaisesti, mutta yllättäen nuo raikkaat mansikat olivat huippuhyviä! Kuusenkerkkäkinuskia voi käyttää yhtä moneen tarkoitukseen kuin tavallistakin kinuskia: jäätelön kera, kakkujen täytteenä tai päällisenä, muiden jälkiruokien kastikkeena…