Make Light Your Friend -ruokakuvauskurssi

Viime viikonloppu vierähti ihanissa merkeissä, sillä sain viettää koko viikonlopun kuvaten ruokaa (ja vähän juomaakin)! Osallistuin siis Tim Clinchin ja Mari Moilasen järjestämälle Make Light Your Friend -ruokakuvauskurssille. Tässä muutama suosikkiotokseni kurssin ajalta ja kurssin herättämiä ajatuksia itselle muistiin. Ruokakuvaus on ihanaa!

Heti ensimmäisenä tehtävänä heitettiin syvään päähän, epämukavuusalueelle eli kuvaamaan ihmisiä eläväiselle kauppatorille (ja vielä niin, että pitää etukäteen kysyä lupa – arvaatte varmaan, miten rentoina suomalaiset tämän jälkeen valokuvissa esiintyvät?). Kun on tottunut kuvaamaan paikallaan pysyvää ruokaa rauhassa kotona, tuntui tehtävä todella haasteelliselta. Mutta, kuten Tim sanoi, paremmaksi ruokakuvaajaksi voi tulla vain tulemalla paremmaksi valokuvaajaksi ja uskon, että tehtävä antoi jokaiselle osallistujalle ahaa-elämyksiä. Jostain syystä ulkomailla tulee helposti käytyä toreilla ihmettelmässä ja ihailemassa, mutta kotimaassa ei kyllä koskaan. Ehkä pitäisi. Kameran kanssa liikkuvaisessa ympäristössä on ihan erilaista työskennellä, kun tilanteet ovat niin nopeita, ettei siinä ehdi kameraa asettelemaan tai harkitsemaan kuvakulmia. Pääsimme myös kuvaamaan ravintola Tocan keittiöön, jossa nopeasti liikkuvat, kiireiset kokit eivät tehneet tilannetta kuvaajille helpoksi. Perinteinen ruokakuvaus on niin helppoa!

Yhtenä tehtävänä oli kuvata ruokaa pilkkopimeässä kellarissa keinovalon avulla – mahtava toisinto Suomen talvesta siis. En varmasti ole ollut ainoa, joka on tuskaillut pitkän ja pimeän talven aikana valokuvauksen kanssa, joten oli ihanaa saada niksejä talvea varten. Pienellä LED-valolla ja valoa pehmentävällä diffusorilla saa yllättävän luonnollisen valaistuksen aikaiseksi (paremman puutteessa siis), tälläiset täytyy siis käydä hankkimassa ennen pimeän saapumista.

Vaikka välillä valoa ei ole ollenkaan, välillä sitä on liikaa ja kaikenlaisia heijastuksia pyrkii helposti karsimaan kuvista pois. Tämä on usein turhaa, koska juuri heijastukset monesti tekevät kuvasta aidon ja kiinnostavan. Tämä ajatus jäi mieleeni, koska se on niin totta. Valoa pitää vain osata käyttää parhaalla tavalla hyödykseen. Erityisesti tämän huomaa noissa viinikuvissa – heijastuksethan niissä juuri tekevät kuvan.

Keskustelimme jonkin verran myös välineistä ja harjoittelimme kännykkäkuvaamista. Yllättäen nykypuhelimilla voi saada yhtä hyviä kuvia kuin kalliilla järjestelmäkameroillakin, kunhan vain tietää mitä tekee. Harjoittelimme kuvien muokkaamista Snapseedilla, joka on muuten ihan superhyvä työkalu tähän. Jatkossa pitää harjoitella puhelinkuvaustakin siis enemmän.

Yksi viikonlopun oivalluksista liittyi tarinankerrontaan: tarinan kannalta olennainen kuva voi olla ihan jostain muustakin kuin ruoasta. Blogin kanssa olen tottunut keskittymään tiukkaan rajaukseen, mutta jatkossa pyrin näyttämään myös muuta, kertomaan jotain tyypillisen kuvan ulkopuoleltakin. Toisaalta pitää myös opetella olemaan kova valitsemaan omista kuvistaan esille vain ne ihan parhaat ja tarinaa tukevat. Jos suosikkikuva ei tue tarinaa, siitä pitää oppia luopumaan.

Parasta näissä kursseissa on tietysti samoista asioista kiinnostuneet ihmiset ja palaute omasta tekemisestä. Yleensä blogin pitäminen on melko yksinäistä puurtamista, paitsi tietysti silloin kun saa kokata jollekulle. Viikonlopun aikana ehdimme syödä yhdessä monta kertaa (kurssilla oli muuten ihan mielettömän herkulliset ja kauniit tarjoilut, joita oli ilo kuvata! no, kuvista varmaan voitte päätellä) ja keskustella aiheesta sekä sen vierestä. Erityisesti keskusteluista jäi mietityttämään se, mikä on oma tyyli kuvata ja tehdä blogia, jokaisella kun se on omanlaisensa. Virkistävää nähdä muidenkin toimintatapoja välillä!

Kuvienkäsittelyyn sain myös uusia näkemyksiä, jotenkin sitä helposti jumiutuu niihin vanhoihin omiin tottumuksiinsa. Tämän postauksen kuvien käsittelyssä olen siis saanut osin tukea kurssin vetäjiltä ja tuntuu, että nyt kuviin löytyi jotain sellaista, mikä niistä on aiemmin puuttunut. Sellainen wow-elementti, jota kurssilta lähdin etsimäänkin. Sunnuntaina palasin kotiin pää täynnä intoa ja uutta oppia.