Happy Joe -voittoillallinen

Lupasin kertoilla tarkemmin Happy Joe -reseptikilpailusta voittamastani illallisesta, täältä pesee! Illallinen järjestettiin Töölössä Korjaamossa, jossa vuokrataan pientä, siistiä keittiötilaa. Illallinen olisi järjestetty myös kotonani, mutta halusin, ettei minun tarvitse huolehtia tiskeistä tai etukäteen siivoamisesta yhtään, joten illallinen järjestettiin siksi Korjaamolla ja ratkaisu olikin tosi toimiva, kun minun tarvitsi seurueeni kanssa vain saapua paikalle. 

Ideana illallisessa oli siis se, että villiyrttien käytöstään tunnettu keittiömestari Sami Tallberg kokkaa minulle ja neljälle kaverilleni illallisen. Meininki illallisella oli mukavan rento ja kotoisa, Sami oli valmistellut ruoat melko pitkälle eli ei viihtynyt keittiön puolella paljoakaan ja yllätyksekseni hän istui kanssamme pöytään syömään ja juttelemaan. Kävimme illallisen aikana pitkät kiinnostavat keskustelut villiyrteistä, Suomen suosikkiravintoistamme ja inspiroivista ruoka-annoksista sekä raaka-aineista.

Alkuun Sami kertoi meille illan menun, joka käsitti kolme ruokalajia. Menu kuulosti hämäävän kevyeltä, mutta ruokaa oli varattu niin paljon, että olimme kyllä kaikki aivan ähkyssä ruokailun päätteeksi. Sami myös kertoi välttävänsä nykyään tehotuotettua lihaa, joka näkyi myös menussa, mutta ainakaan minä en jäänyt kaipaamaan katkarapujen lisäksi mitään lihaosuutta ruokiin. Ruoan kanssa meille oli varattu jääkaapillinen Happy Joe -siidereitä ja vichyä. Maistelimme ruokien lomassa kaikki siiderimaut läpi ja suosikitkin löytyivät: minä pidin eniten Organicista ja sen pehmeän omenaisesta makeudesta, kun taas pojat pitivät eniten Drysta ja tammen makuisesta Oakwoodista. Yksi seurueemme jäsen keskittyi maistelemaan vain vichyä ja ruokia kasvaneen masunsa takia. 

Alkuruokana tarjoiltiin hauskasti lasista rapsakoita vihanneksia ihanalla vinaigrettella. Vihannekset syötiin käsin ja ne olivat onneksi helposti syötävissä, kun olivat niin isoja paloja. Sami oli kuulemma marinoinut vihannekset vinaigrettessa vasta puoli tuntia ennen syömistä, niin ne säilyivät rapeina, mutta olivat kuitenkin saaneet huikean maun. Vihanneksina oli porkkanaa, retiisiä, fenkolia ja kurkkua, joista erityisesti fenkoli oli yllättävänkin maukasta. Vinaigrettessa oli ainakin rutturuusun terälehtiä, tilliä ja hauskan etikkainen maku. Alkuruoka oli simppeli, mutta tosi mainio ruokahalun herättäjä. 

Pääruokana oli salaatinlehtiä, joihin koottiin itse kahdesta eri täytteestä sisältö ja jotka syötiin sormin. En oikein tiedä miksi noita nyt kutsuisi, koska salaattiveneet kuulostaa aika 80-lukulaiselta. Ehkäpä täytetyt salaatinlehdet olisi parempi nimitys. Joka tapauksessa toisena täytteenä oli huikea katkaraputäyte, avokadoa, basilikaa ja ruohosipulia ja toisena sitten myöskin mainio sienitäyte. Katkaraputäyte oli superhyvää, siinä oli siis majoneesia, todella freesejä katkarapuja, chiliä, ruohosipulia, basilikaa ja kolmen eri sitrushedelmän raastettua kuorta (lime, sitruuna ja appelsiini). En tiedä miten tuo täyte maistuikin niin jumalaisen hyvältä, mutta varmaan se johtui raikkaista katkaravuista ja kolmen sitrushedelmän raastetusta kuoresta – jotenkin makuaisti meni vähän sekaisin kolmesta eri mausta samaan aikaan, mikä oli hieno kokemus. Pitänee itsekin testata tuota joskus. Sienitäytteessä oli pieniä, mutta hienoja oivalluksia: tuoreiden kantarellien omaa makua ei oltu peitetty kermalla, vaan ne oli paistettu voissa ja siitä oli tehty kastike, joka oli maustettu kallioimarteen juurella ja persiljalla. Juuren mieto lakritsinen maku ja persilja korostivat sienten makua huippuhienosti. 

 
Täytettyjä salaatinlehtiä olisi helppo tehdä kotonakin ja ne ovat kivasti kevyempi vaihtoehto esimerkiksi tortilloille. Salaattien syöminen oli toki vähän haasteellista, kun aina jostain välistä valui mehut käsille, mutta eipä se mitään haitannut. Salaattina oli käytetty romaine-salaattia, jota löytyy ainakin isommista marketeista helposti. Täytteissä on loputtomasti muunteluvaraa. Jos olet viikonloppuna menossa Flow-festivaaleille, kurkkaapa Nomad Kitchen, jossa Sami ja Made In Kallio tarjoilevat samalla idealla täytettyjä salaatinlehtiä neljällä eri täytevaihtoehdolla.

Jälkiruokana tarjoiltiin vadelmia ja kirsikoita mesiangervokastikkeella ja mehiläisen siitepölyllä. Mesiangervon maku muuttuu kermassa keitettynä pehmeäksi ja vähän pähkinäiseksi. Kastike toimi hyvänä parina raikkaille vadelmille ja kirsikoille. Jälkiruoan koristeena oli tuota siitepölyä (sitäkään en ole koskaan maistanut), sen rakenne oli hauskan mureneva ja maku sopi hyvin yhteen mesiangervokastikkeen kanssa. Kiva makea päätös illalliselle siis! Syömisen jälkeen jäimme vielä porukalla istumaan iltaa Korjaamon baarin puolelle, jonne meille kannettiin saavillinen siidereitä mukaan ja pyytämällä olisimme tietysti saaneet niitä lisää. Lopuksi veimme kuitenkin saavin vielä takaisin, kun emme enää millään jaksaneet juoda enempää. Joskus näinkin päin!

Illallinen inspiroi ainakin minua hirveästi sekä makujen että Samin juttujen puolesta: heti teki mieli rynnätä luontoon keräämään villiyrttejä ja laittaa jotain vähän erilaista ruokaa. Sami itse oli todella innostunut laittamastaan ruoasta ja kertoi paljon omista kokemuksistaan villiyrttien kanssa. Villiyrttien käytön ja ainesten tuoreuden lisäksi annoksissa oli todella maustaminen kohdallaan, reilusti suolaa ja pippuria – tuon kun oppisi joskus itsekin samalla lailla. Villiyrtit tarjosivat minulle monta ihan uutta makua illallisen aikana, joka ei enää nykyään ole niin yleistä. Kiitos siis illallisesta Samille ja Hartwallille!