Ruokakuvauskurssilla

Olin viikonloppuna ruokakuvauskurssilla Helsingin työväenopistolla. Päädyin kurssille sattuman kautta, sillä tapasin edellisen viikonlopun What’s cooking Helsinki -tapahtumassa Anne Ponkkosen, jolle valittelin ruokakuvausongelmiani. Anne kertoi pitävänsä valokuvaaja Timo Ripatin kanssa seuraavana viikonloppuna ruokakuvauskurssin, jossa olisi vielä vapaita paikkoja. Ilmoittauduin Kokkaa ja kuvaa -nimiselle kurssille samoin tein. Olen aiemminkin tutkinut työväenopiston kursseja, mutta silmään ei ole sattunut mitään näin sopivaa. Viikonloppu oli superantoisa ja sunnuntain saldona oli 300 valokuvaa. Tässä muutamia suosikkikuviani ja ajatuksia viikonlopulta.

Kurssi oli erittäin kohtuullisen hintainen, sillä 29 eurolla sai kahden päivän opetuksen ja ruokaisan brunssin. Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi ruokakuvauksen teoriaa ja toisena päivänä kokkasimme ruokaisan brunssin ja valokuvasimme sekä ruoan valmistusta että lopullisia ruokalajeja. Ehdimme käydä läpi kuvauskalustoa ja eri tapoja korostaa ruoan parhaita puolia.
 Käteen jäi miljoona ajatusta oman kuvauksen eteenpäin viemiseksi, päätös alkaa kuvata RAW-formaatissa ja halu ostaa uusi, hiukan pidemmän polttovälin objektiivi. Opettaja vahvisti aavisteluni siitä, että oma objektiivini on hiukan turhan laajakulmainen lähempää napattuihin ruokakuviin. Olen tuskaillut jo tovin sitä, että (ei toivottu) tausta tuntuu aina jäävän näkyviin kuvissa, koska tausta on harvoin tarvittavan iso laajakulmaiselle objektiivilleni. Sen sijaan yläpuolelta otettuihin ja laajempaa näkökulmaa vaativiin otoksiin objektiivi sopii mainiosti.

Kurssilla keskityttiin paljon valoon ja parhaaseen tapaan valaista erityyppistä ruokaa. Suomen pimeä talvi taitaa aiheuttaa ongelmia kaikille valokuvaajille, kurssilla saimme vinkin käyttää LED-lamppuja kankaan läpi heijastettuna lisävalaistuksena. Taidan edelleen kuitenkin pyrkiä käyttämään pääosin luonnonvaloa. Ruoanvalmistuksen välivaiheiden kuvaaminen oli tosi antoisaa. Parini kanssa kokkasimme granolaa, joka on aika kuvauksellista ja lisäksi helppo tehdä, joten aikaa jäi enemmän välivaiheidenkin kuvailuun. Lisäksi teimme mimosat eli kuohuviiniä ja appelsiinia sisältävät drinkit, joiden kanssa pääsimme vähän harjoittelemaan kaatamisen kuvaamista ja ylipäänsä juomien kuvaamista parhaalla mahdollisella tavalla. Ikkunan takana kulkevat autot vähän hankaloittivat kuvaamista, mutta aika hyvä otos sieltä joukosta löytyi silti, kun taustan blurrasi hyvin.

Brunssin ruokalistalla oli siis mimosat, granolaa jogurtin ja hunajan kera, lohipizzoja tillipestolla, kanasalaattia cashewkastikkeella ja jälkiruoaksi vielä mustikkapannukakkuja. Kaikki ruoat maistuivat erinomaisen hyvin, varsinkin kun niiden valmistamiseen (ja kaiken valokuvaamiseen) kului aikaa reilusti.  

Vähän jäin myös miettimään, pitäisikö siirtyä Micro Four Thirds -kamerasta normaaliin järjestelmäkameraan isomman kennon perässä, mutta en taida enää luopua tuon oman kamerani keveydestä. Toki myös etsin ja paremmat käsisäätömahdollisuudet houkuttelisivat uuden rungon hankintaan – omassa Olympuksen PENissäni kun kaikki on valikkojen takana, mikä tekee säätämisestä hiukan työlästä. Ehkä paras ratkaisu olisi päivittää kameran runko helpommin säädettävään versioon MFT-kameroista, jolloin saisin hyödynnettyä vanhan objektiivin, säilyttäisin kameran keveyden ja saisin haikailemani etsimen. Olin aiemmin päättänyt, etten osta uusia valokuvausvälineitä ennen kuin nykyisessä alkaa tulla rajat vastaan ja olen päätöksessäni pysynyt. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että tuo hetki on tullut. Suosituksia hyvistä objektiiveista otetaan vastaan!

Valokuvaus taitaa olla loppuelämän kestävä oppimiskokemus, mutta viikonlopun aikana selveni kyllä moni valokuvaukseen liittyvä ongelma. Tuntuu, että pää on edelleen hiukan pyörällä kaikesta oppimastani ja menee vielä tovi, ennen kuin saan jäsenneltyä kaiken opitun päässäni. Tässä riittää siis pureksittavaa vielä pitkäksi aikaa.