Kävin viime viikolla äitienpäivän kunniaksi illallisella gastrobaariksi itseään tituleeraavassa ravintola Emossa. Ravintola Olon muuttaessa uusiin tiloihin, sen vanhoihin tiloihin avattiin Emo, joka pyrkii olemaan rento illanviettopaikka, jonne ovat tervetulleita kaikki “papeista ja virkamiehistä duunareihin”. No, en tiedä täyttääkö paikka sentään rennon illanviettopaikan kriteerejä. Illan menu koostuu kymmenestä annoksesta, joista saa valita 2-10 ruokalajia. 2 ruokalajia saa 32 €:lla ja 10 ruokalajia kustantaa 99 €. Tarjoilija suositteli meille sopivaksi määräksi 5-6 annosta per ruokailija, mutta päädyimme syömään kukin 3 annosta, joka riitti sopivasti. Alkuun pöytään tuotiin rapeita sipsilastuja parin dipin kera – oikein maukkaita, varsinkin wasabidippi jäi mieleen. Tämän jälkeen saimme vielä tuoretta, lämmintä leipää, jota olisi voinut syödä loputtomiin.
Ensimmäinen seurueemme alkuruoista oli parsaa, luomukananmunaa ja ibericokinkkua. Parsaa oli annoksessa sekä vihreänä että valkoisena ja lisäksi annoksessa oli vielä parsavaahtoa. Raikas, keväinen ja kaunis annos. Toinen alkuruoka oli kevätkananpoikaa, jossa oli kanasta sekä koipea että rintaa ja lisäksi ainakin kaalia ja porkkanaa. Kana oli todella maukasta, tosi mureaa ja mehevää sekä superhyvin maustettua. Oikein positiivinen yllätys! Kolmas seurueemme alkuruoista oli karitsanpaistia ja briossia. Ihanan rapean briossin päällä oli karitsan paahtopaistia, kaalia, marinoitua punasipulia, ankanmaksaa ja pähkinöitä. Erittäin murea karitsa sai makua kaalista ja ihanista punasipuleista. Todella maukas annos, joita olisi voinut syödä saman tien toisenkin putkeen.
Pääruokina seurueessamme nautittiin vasikan entrécôteta ja päivän kalaa. Entrécôte oli maukasta, mutta ehkä hieman yllätyksetöntä. Päivän kala oli taimenta, joka tarjottiin uusien perunoiden, kukkakaalin, tillivaahdon ja mädin kera. Taimen oli täydellisesti paistettu ja maustettu. Ihana kala-annos!
Jälkiruokina nautiskelimme raparperipiirakkaa ja omenaa kolmella eri tapaa limepossetin kera. Raparperipiirakka oli aika perinteinen, päällä oli vain erikoisuutena sokeroitua raparperia. Maistuva annos kuitenkin kuulemma oli! Minä söin tuon omena-annoksen – omenaa oli siellä lohkoina, vaahtona ja paistettuna. Raikas limeposset toimi ihanasti makean omenan ja seasta löytyneiden valkosulkaapalojen kanssa.
Joimme aterian läpi kukin vain lasillisen viiniä – kalan ja karitsan seuraan suositeltiin unkarilaista Weingut Horst Hummel Bernsteiniä, jonka tarjoilija lupasi sopivan sekä kalan että karitsan kanssa. Viini oli erikoisen kultaisen väristä ja maku oli myös hyvin erilainen kuin mikään aiemmin maistamani viini. Erittäin tamminen ja tuhti valkoviiniksi, mutta sopi kyllä ruokien kanssa hyvin! Osa seurueesta joi rieslingiä, joka olikin kirpakkuudessaan mainiota.
Kolmen ruokalajin illallinen viinilasillisen kera maksoi 54 €, ihan kohtuullinen hinta – annokset olivat pienehköjä, mutta maut olivat selkeitä ja kohdillaan. Ruoissa oli selkeästi panostettu hyviin raaka-aineisiin (kuten aika monessa paikassa nykyään), mutta ehkä noita vaahtoja voisi jättää vähän vähemmälle. Ehkä tätä ei miksikään kansankuppilaksi kuitenkaan voi kutsua. Paikka oli ehkä hiukan kalsea tyhjyydessään arki-iltana, se kun on vain iso sali. Väen lisääntyessä tunnelma kuitenkin pehmeni. Erityiskiitos ihanista pehmustetuista tuoleista, joissa oli supermukava istua. Viinibaarin puolella oli myös viihtyisän näköistä ja sieltä saa myös pientä naposteltavaa. Kokonaisuudessaan Emo oli siis positiivinen kokemus!
2 Kommentit
Jonna
13.5.2014 at 20:18Minustakin Emo on asteen fiini ollakseen bistro – gastro sellainenkaan.
Sini
14.5.2014 at 05:17Kyllä, mutta muuten paikka oli kyllä kiva – ruoka oli tosi herkullista. Nyt tuntuu kyllä olevan trendinä tälläinen hitusen hienompi bistromeininki, kun useampikin vastaavantyylinen paikka on tullut vastaan.