Tässä tulee toinen osa tämän vuoden Taste of Helsingistä. Kävin torstaina ensimmäisellä maistelulla ja jatkoin perjantai-iltana. Ilta alkoi heti melkeimpä parhailla paloilla eli Pastorin casa cevichellä ja mustekalalla. Cevichessä oli tosi tuoretta lohta ja katkarapuja, mainio guacamole ja ihana kastike! Tosi raikas aloitus! Pitkään kypsennetty mustekala oli myös tosi herkullista: mustekala oli juuri sopivan kypsää ja hyvin maustettua, peruna-oliivikakku oli sopivan suolainen ja majoneesi sopi kuin nappi silmään annokseen.
Seuraavaksi testasimme Matti Jämsenin katajanmarjalla maustettua kanankoipea ja kuusenkerkkää. Koska edellisen päivän toast skagen oli niin hyvä ja annos kuulosti herkulliselta, halusin testata sen. Tämä jäi kyllä pettymykseksi: kanaa oli kahtena eri murekkeena, joiden suutuntuma oli sanalla sanoen inhottava. Murekkeet olivat keskenään erilaisia, mutta yhtä mauttomia. Seurana ollut kastike oli mielestäni sekin melko mautonta ja sitä oli ihan liian vähän kanamurekkeiden määrään nähden. Kuusenkerkkää en maistanut annoksessa ollenkaan.
Seuraavana annoksena maistoimme Brödin sipulia monella tapaa. Tämä olikin vuorostaan ihan hyvä annos: melko sipulinen, mutta kuitenkin erittäin maukas. Vuohenjuusto tasapainotti sipulisuutta ja krutongit sopivat mainiosti. Tämä oli vähän kuin tummaksi paahdettu sipulikeitto. Annos oli myös tosi runsaan kokoinen.
Muut maistamamme Brödin annokset olivatkin sitten vähän pettymyksiä. Kehuttu savustettu härkätartar ei mielestäni ollut mikään erikoinen: hiukan mauttomat soosit ja liha tuntui olevan maustettu vain kapriksilla ja olevan liian kylmää. Marinoitu sipuli sentään oli hyvää. Iso annoskoko ei pelastanut tätä annosta. Harmi, kun hyvää tartaria on niin vaikea löytää. Brödin poltettu lohi oli myös aika huono suoritus: uusi peruna oli hyvää, mutta itse kala oli siis raaka, hiukan alimaustettu lohipalanen, joka oli pinnaltaan poltettu. Pelkällä haarukalla tuo oli aika vaikea syötäväkin. Erikoista oli myös se, että kysyttäessä saako annosta kypsällä lohella, vastaus oli ei. En tiedä, eikö keittiöissä muka ole kypsennysmahdollisuuksia, mutta koko festivaalin ruokavalikoima oli melko paljon painottunut raakaan kalaan ja lihaan sekä pastöroimattomiin juustoihin, joten raskaana olevalle ystävälleni jäi harmillisen vähän vaihtoehtoja maisteltavaksi. Luulisi, että erikoisruokavalioitakin voisi ottaa vähän huomioon.
Etukäteen kehuttu ja mainiolta kuulostanut Hoshito tarjoili myös pettymyksiä. Listan mukaiset annokset oli melkein kaikki myyty loppuun ja korvattu toisilla vaihtoehdoilla. Ginger ja ginger -annos oli korvattu porsaan niskalla (aika erikoinen vaihto ihan eri tyyppiseen annokseen!), joka oli kyllä niin ala-arvoinen suoritus, että minä olisin kotona pettynyt, jos kokkaisin sellaisen annoksen. Liha oli kuivaa ja sitkeää, seurana ollut riisi huonosti maustettua ja lihan kastikekin oli aika mitäänsanomaton. Onneksi oli sentään Hewitsonin Miss Harrya eli lemppariviiniäni lasissa! Paikalla oli myös itse herra Hewitson, mutta en tällä kertaa uskaltautunut herraa jututtamaan. Hoshiton lohisashimi-annosta sentään vielä tarjoiltiin, se oli vähän parempi annos. Raikas, tuore lohi oli hyvää, mutta ehkä tämäkin oli vähän yllätyksetön. Kastike ei ollut erityisen mieleenpainuvaa ja seurana oli vain kurkkupalasia. Tämän perusteella ei Hoshito ravintolana alkanut kiinnostaa, vaikka etukäteen arvelin sen olevan yksi festarin suosikkejani.
Jälkiruokapuolella maistoimme Sinnen tuulihattua ja Ragun ylistettyä lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Sinnen tuulihattu oli hiukan kuiva ja valkosuklaamousse vähän mautonta, mutta raikas vadelmasorbetti oli hyvää. Ragun annoksesta oli ilmeisesti tuossa vaiheessa loppunut sitruunajäätelö (tämän huomasin vasta sitten, kun katselin myöhemmin muiden kuvia samasta annoksesta, tiskillä meille ei siis mainittu tästä mitään) – ihmettelimmekin, kun lakritsivaahtoa oli kaksi kekoa annoksessa. Annos oli hyvä, mutta sitruunajäätelö olisi varmasti tuonut siihen sen wow-efektin: nyt se oli enemmän makea ja olisi kaivannut jotain raikasta. Marinoitu fenkoli oli mielestäni mainiota ja tuore tillikin sopi annokseen yllättävän hyvin. Kauniit syötävät orvokit viimeistelivät kauniin annoksen!
Toisena päivänä oli siis enemmän pettymyksiä ja ihan hyviä annoksia, mutta onneksi muutama tosi hyvä annos, ihana sää, hyvät viinit ja tietysti hyvä seura nostivat kokemuksen plussan puolelle. Tapahtuman järjestelyt toimivat hyvin ja jonot vetivät mainiosti. Aina löytyi myös joku pöydänkulma, johon laskea viinilasi ja annos. Tapahtuma itsessään siis oli tosi jees! Kaskis, Pastor ja Ragu olivat mielestäni selkeästi parhaimmat maistamistani annoksista. Kaskiksessa ja Ragussa olen käynytkin, mutta Pastor pääsi nyt yllättävän maukkailla annoksillaan vierailulistalleni. Ja Taste of Helsinki sitten taas ensi vuonna uudelleen!
Ei kommentteja