Thaimaa – Bangkok

Bangkokissa vietimme vain muutaman päivän ennen kotiin paluuta, joten valtavaan kaupunkiin tutustuminen jäi pelkäksi pintaraapaisuksi. Muutaman olennaisen asian ehdimme kuitenkin tehdä: kattoterassivisiitin ja kokkauskurssin.

Kävimme ihastelemassa kaupunkia ylhäältä kattoterassilta käsin Banyan Tree Bangkokin 61. kerroksen Moon Barista. Avoterassilta oli aika huikeat näkymät kaupungin yli auringon laskiessa – tosin drinkitkin maksoivat kaupungin muuhun hintatasoon nähden viisinkertaisen summan. Drinkkien hinnat olivat tosin maisemien arvoiset. Kattoterasseja on kaupungissa useampia, mutta tämä sattui olemaan sopivasti kohtuu lähellä skytrain-asemaa ja kuulin, että näkymät terassilta ovat parhaat. Joka suuntaan aukeavaa maisemaa olisikin voinut tuijottaa vaikka koko päivän.

Kattobaarireissulla kävimme syömässä läheisessä Somtum Derissä, joka on keskittynyt nimensä mukaisesti som tum -salaatteihin. Tulista papaijasalaattia koukuttavalla kastikkeella olikin tarjolla monenlaista versiota – söimme perinteisestä äyriäisversiosta poikkeavan eli possuversion, oikein maukas sekin. Söin myös larb-salaatin, joka oli tuoreine yrtteineen ja kastikkeineen tosi maukas. Salaatit osoittautuivat melko pieniksi, joten tilasimme sitten vielä päälle maukkaan uppopaistetun kananreiden, jossa oli onneksi paljon lihaa ja vain vähän luuta. Rapeaksi paistettu kana oli todella herkullinen tulisen soosin parina.

Bangkokissa ehdimme syödä myös reissun parhaan tom yum koongin Rann P’AOR -nimisessä paikassa Petchaburissa. Paikka on vähän hankala löytää, mutta tom yumiin keskittynyt vaatimaton ravintola oli täynnä paikallisia ja tarjosi ihanaa soppaa. Tämä oli myös reissun halvin ruoka, kahdelta hengeltä juomineen lounas maksoi huimat neljä euroa. Soppaan sai valita haluamansa äyriäiset ja keitto oli mietoa, tulisuus säädettiin pöytään kannetuilla pöytämausteilla.

Yhden iltapäivän vietimme kokkauskurssilla, johon kuului torikierros raaka-aineita hankkien ja neljän ruokalajin kokkaus. Kokkauskurssimme oli Maliwan Thai Cooking School – lähempänä Sukhumvitissa sijaitsevaa hotelliamme olisi sijainnut myös kehuja saanut Cooking with Poo, mutta siellä oli noina muutamina päivinä kokattavana sellaiset ruoat, jotka eivät niin paljon kiinnostaneet, joten kuljimme taksilla kauemmas Khaosan Roadin alueelle. Bangkokissa taksilla kulkeminen oli naurettavan halpaa, kunhan katsoi, että kuski käyttää mittaria. Silti noin kymmenen kilometrin matkaan kului lähes tunti, vaikka liikenne oli kiinalaisen uuden vuoden takia paikallisten mukaan tavallista merkittävästi hiljaisempaa. Siksi siis skytrainin varressa tai lähellä sijaitsevat paikat ovat erityisesti lyhyellä reissulla arvossaan. Kokkauskurssimme koostui vain neljästä osallistujasta, joten saimme hyvinkin henkilökohtaista opetusta ja ehdimme kysellä askarruttavia asioita. Hurautimme kurssin alkuun tuk tukilla läheiselle torille ja tuo tunnin visiitti oli todella inspiroiva. Torireissulta kameraan tallentui “muutama” kuva – tässäpä siis vähän tunnelmia. Raaka-aineet olivat tuoreita ja kauniisti esillä. Tosin kylmäketjua ei tuolla tunneta, kaikki riisistä kaloihin ja äyriäisiin oli esillä kuumissa teltoissa sellaisenaan ilman jäitä. Bongasimmepa hiirenkin yhdeltä vihannestiskiltä (hiiri varasti chilin – ilmeisesti hiiretkin ovat tuolla päin maailmaa tottuneet poltteeseen). Kasvikset olivat super houkuttelevia, mutta esimerkiksi avatut sammakot olivat ehkä hiukan liian karusti esillä. Myös elävät kalat ja sammakot tuntuivat pienissä saaveissaan hiukan epäeettisiltä länsimaalaisesta näkökulmasta. Moni raaka-aine oli minulle uusi, mutta suurinta osaa löytyy kyllä Suomestakin, suurista ruokakaupoista tai viimeistään etnisistä kaupoista.

Kokkasimme kurssilla pad thain ravuilla, tom yum koongin eli tulisen rapukeiton, vihreän curryn kanalla ja mango sticky ricen. Suurimmat oivallukset liittyivät ehkä maun tasapainottamiseen maistelemalla (maustamalla oman maun mukaan juuri sellaiseksi kuin haluaa) ja tiettyjen raaka-aineiden käyttöön. Ainakin tom yumissa on ollut joitain raaka-aineita, joita en ole tunnistanut valmiista keitosta, kuten kaffirlimen lehdet ja maun antava chilitahna. Tuo keitto nousi reissun suosikkiannokseksi ja kokkaan sitä varmasti vielä kotonakin. Resepti löytyy alta teidänkin iloksenne! Pad thaita olen kokkaillut aiemminkin, mutta nyt sain siihenkin vielä rohkeutta lisätä reilusti maun antajia, jolloin kokonaisuudesta tulee paremmin omaan makuuni sopiva – useissa ravintoloissa pad thai on mielestäni hiukan mautonta.

Currystahnastani tuli vähän karkeaa, joten sen hienontaminen erittäin hienoksi on tärkeää. Kanacurryyn laitoimme pikkuruisia vihreitä munakoisoja, joita olin aiemmin luullut vihreiksi tomaateiksi – ne paljastuivatkin kuitenkin todellisuudessa munakoisolajiksi, hassua. Mango sticky rice valmistettiin kypsentämällä riisi (erityinen sticky rice -lajike, vähän kuin risottoriisi) höyryttämällä ja sekoittamalla sekaan (itse tehtyä) kookosmaitoa. Päälle vielä kookoskermaan ja lisäksi noita ihania makeankypsiä mangoja. Kookosmaito ja -kerma tehtiin tosiaan itse lisäämällä raastetun kookoksen joukkoon hiukan kuumaa vettä – melko reilusti maukkaampaa kuin valmiit tuotteet. Voi kunpa noita kypsiä mangoja saisi täältäkin.

Vaikka loma ja aurinko tekivätkin terää, oli myös kotiin paluu ihana. Reissun jälkeen ei kyllä hetkeen tee mieli syödä thairuokaa, riisiä tai nuudeleita. Kotona ensimmäisenä söin ruisleipää ja tein ihan tavallista jauhelihakastiketta perunoiden kera. Arki tuntuu vaihteeksi taas kivalta.