Jatketaan vielä raparperilinjalla: tein raparperista myös kokeiluluontoisesti mehua. Mehu syntyi simppelisti keittämällä pilkottuja raparperin varsia vedessä ja lisäämällä seokseen vähän sokeria. Tein mehun vähän tunnepohjalta, en siis mitannut määriä. Kannattaakin tehdä mehu maistelemalla oman fiiliksen mukaan: reilusti raparperia, niin saa runsaan maun ja sokeria sen verran, kuin tykkää makeasta. Raparperia ei kannata kuoria, sillä mehu saa värinsä nimenomaan kuoresta, vaan pestä varret vain huolellisesti.
Mehusta tuli omaan makuuni hurjan hyvää: makeaa, mutta raparperin ansiosta myös kirpeää. Ja miten ihanan väristä! Tätä voisi tehdä pakkaseen talvea varten – mehun kirkas väri ja raikas maku piristäsivät varmasti talven pimeydessä. Mehua voisi hyvin tuunata maustamalla sen esimerkiksi kanelilla tai kardemummalla (pidän kovasti raparperin ja pehmeiden mausteiden yhdistelmästä), mutta päätin näin ensimmäisellä kerralla pitää maut simppeleinä ja pysyä vain raparperin omassa maussa pyöristäen sitä hiukan sokerilla. Seuraavaan erään kokeilen varmasti jotain mausteita!
Raparperimehu
n. 500 g raparperin varsia
n. 1,5 l litraa vettä
2 dl ruokokidesokeria
Pese raparperin varret huolellisesti ja pilko ne muutaman sentin pituisiksi paloiksi (älä kuori raparpereja). Laita pilkotut raparperit veteen, kiehauta ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes raparperit ovat pehmenneet ja luovuttaneet värinsä vedelle. Lisää sokeri. Anna porista vielä kymmenisen minuuttia. Siivilöi sitten raparperin palat mehusta pois, painele kaikki neste massasta talteen. Pullota mehu desinfioituihin pulloihin ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa ja nauti kylmänä!
4 Kommentit
Jonna
5.7.2014 at 06:13Anoppi keitti joskus ihan käsituntumalla synttäreilleni alkumaljojen pohjaksi raparperimehun ja siitä tuli täydellisen suloisen vaaleanpunaista. Sittemmin emme ole koskaan onnistuneet toistamaan samaa sävyä. Mutta kuorissa on toki sen salaisuus, mutta joka satsissa on oma luonteensa.
Ellysi
5.7.2014 at 09:52Tulee ihan mieleen semmonen 50-luvun leffa missä siemaillaan tollasta jossain amerikkalaisessa dinerissa 😀 Heh, onpahan mullakin mielikuvat 😉
Sini
10.7.2014 at 19:35Se onkin raparperimehun ihanuutta, jokaisella erällä oma luonne <3
Sini
10.7.2014 at 19:36Heh, hauska mielikuva 🙂