ravintolat/ Yleinen

Boulevard Social

Ensimmäinen kerta ravintola Farangissa säilyy edelleen mielessäni yhtenä elämäni parhaista ravintolakokemuksista. Siksi olenkin odotellut innolla käyntiä alkukesästä avautuneessa, samojen omistajien Boulevad Social -nimisessä ravintolassa.  

Ravintolan puitteet ovat mitä parhaat: hieno sijainti Bulevardin varrella ja mukavan tummasävyisesti, jopa hieman teollisuushenkisesti sisustettu paikka. Kauniit, koristeelliset lasit ja ruokailuvälineet henkivät välimerellistä tunnelmaa. Ne on hauskasti yhdistetty moderneihin valkoisiin lautasiin ja tyylikkäisiin viinilaseihin. Myös ravintolan valaistukseen on kiinnitetty huomiota, ja se on toteutettu mukavan pehmeästi. Lisätunnelmaa luovat pöydille asetellut tuikut. Myös WC-tilat on toteutettu välimerellisessä hengessä – hienoa, että pienetkin yksityiskohdat on huomioitu. Ravintolan nurkassa on myös pieni loosi pelkästään juomia maistelemaan tulleille. Näyttivätpä tiskillä tekevän upean näköisiä drinkkejäkin, tosin hinnat ovat myös sen mukaiset.

Illallistimme maistelumenun tiimoilta isolla porukalla, joten menu- ja viinivalinnat piti päättää etukäteen ja niiden tuli olla yhtenäisiä. Seurueen allergiat otettiin kuitenkin hienosti huomioon. Söimme Menu Boulevardin ja sen seurana nautimme kolmea eri viiniä: valkoista, roseeta ja punaista.

Menun alottivat grillatut vihersimpukat, jotka tarjoiltiin tikkujen nokasta. Simpukoiden päällä oli manteli-chorizosalsaa. Farangin – sivumennen sanoen täydelliset – vihersimpukat kyllä vievät näitä 6-0. Salsa oli sen verran voimakkaan makuista, että simpukoiden oma maku ei tullut yhtään esiin. Salsa oli kuitenkin hyvää, vaikkakin chorizo olisi saanut maistua siinä enemmän. Jokainen hotkaisi nämä nälissään sekunneissa. Ensimmäisten kahden ruokalajin kanssa nautittiin uusiseelantilaista Avery Sauvignon Blancia, joka oli raikas, mainio SB. Harmi, ettei se kuulu Alkon valikoimiin.

Seuraavana oli vuorossa libanonilainen tartar. Tämä oli yksi illan parhaita kokonaisuuksia: laadukasta raakaa lihaa, majoneesista kastiketta ja kapriksia. Tartar opastettiin nauttimaan rapean leivän kanssa, ja ne täydensivätkin toisiaan mainiosti.

Seuraavana nautittiin kampasimpukoita, saksanpähkinää, omenaa ja pecorinojuustoa. Rakastan kampasimpukoita ja näiden kypsyysaste oli täydellinen! Miksihän en muuten ole koskaan kotona tehnyt kampasimpukoita, kun niiden paistaminen tuskin on mitään ydinfysiikkaa? Tässä annoksessa pähkinän ja omenan liitto toimi – annoksen kruunasi vielä ihana voinen liemi. Simpukoiden ja seuraavan ruokalajin kanssa juotiin espanjalaista Hito Rosado -roseeta. Aika mainio, tanniininen rose, joka pyöristyi mukavasti ruoan kanssa.

Seuraavaksi pöytään tuli lampaan karetta hummuksen ja pinjansiementen kera. Listan mukaan annoksessa oli minttua ja rosmariiniakin, mutta eivät ne sieltä juurikaan maistuneet. Lampaan kypsyys oli taas täydellinen ja hummus oli ihanaa!

Tämän jälkeen seurasikin mielestäni menun huonoin annos: kauniisti aseteltu lohi cheviche. Veriappelsiini ja fenkoli eivät kuulu suosikkeihini, joten tämä ei minuun iskenyt liialla happamuudellaan. Kauniin keltainen kastike kaadettiin hauskoista pikkupulloista annoksen päälle! Tämän ja seuraavan annoksen kanssa juotiin tuhtia italialaista Nebbiolo d’Albaa – viini oli juuri minun makuiseni, kunhan se ehti hieman aueta lasissa. Voimakas, mutta pehmeä maku toimi erityisesti kebabin kanssa!

Tämän jälkeen pöytään kannettiin itse koottava kebab-annos, joka sisälsi varrastettua kebabia, pitaleipää, harissamajoneesia, hummusta ja babaganoushia. Nami! Kebab oli kunnon tuhtia lihaa ja aika tulistakin. Pitaleivän seurana harissamajoneesi oli ihanaa. Koko illallisen paras osuus oli kuitenkin tuo jumalainen babaganoush! Olisin voinut nuolla kulhon puhtaaksi… Babaganoush (hassu nimi) on jonkinlaista munakoisosta valmistettua tahnaa, jota aion ehdottomasti tehdä kotonakin joku kerta!

Jälkiruoaksi herkuttelimme vielä baklavalla. Pähkinät, hunaja, rapea taikina ja pehmeä jäätelö toimivat hienosti yhteen. Vielä paremman makuista oli kuitenkin pähkinäallergikon annos lemon pie marrakesh, jossa oli sitruunarahkaa, marenkia, sablekakkua ja suolakaramellia. Tuo karamelli! Sitäkin pitänee testata kotona!

Tarjoilu pelasi mukavasti, mutta ainakin annosten esittely oli hieman ulkoa opetellun tuntuista – ei siis mielestäni niin rentoa kuin mainostetaan. Kaiken kaikkiaan Boulevard Socialissa oli kyllä hyviä makuja, mutta tuntui, että Se Jokin jäi uupumaan. Annosten yksittäiset osat maistuivat tosi hyvin, mutta kokonaisuutena menu jätti vielä kaipaamaan jotain lisää. Ehkä vertaaminen Farangiin ei tee ravintolalle oikeutta, sillä aasialaistyyppisen ruoan kanssa kokemus oli niin erilainen, kun ei oikein edes ymmärrä mitä kaikkea maistaa eikä tiedä yhtään miten saman voisi toteuttaa kotona – näistä useampikin annos olisi kotonakin toteutettavissa. Yksittäisiä ruokia voisin kyllä suositella, mutta noin kalliilla hinnoilla kannan roposeni mielummin jatkossakin Farangin suuntaan. Ehkä se, ettei kotona osaisi tehdä samaa, vie Farangin toiselle tasolle. Ilta oli kyllä nautinnollinen ja sisälsi paljon hyviä makuja, mutta jotain jäin vielä kaipaamaan.

You Might Also Like

Ei kommentteja

Kommentoi