Blogi vietti kesäkuun alussa viikon hiljaiseloa, koska olin lomalla Ranskassa! Lensimme Nizzaan ja sieltä jatkoimme vielä matkaa sisämaahan päin Grasseen. Grassessa majoituimme isolla porukalla vuokratussa huvilassa. Sääkin suosi, sillä loppuviikosta Ranskaa helli kunnon helle.
Tämä oli ensimmäinen reissuni Ranskaan ja tykästyin ainakin tämän reissun perusteella: ihmiset olivat ystävällisiä (vaikka eivät ymmärtäneetkään englantia tai surkeaa ranskanääntämystäni), sää oli mainio, kaupungit olivat kauniita ja ruoka sekä viinit maistuivat. Rivieran alueella pääsi helposti kulkemaan bussilla ja junalla, joten ehdimme tutustua alueeseen viikon aikana kivasti. Tässä pieni katsaus reissun ruoka- ja juomapuoleen!
Käynnistimme lomaviikon asianmukaisesti samppanjalla. Ehdimme viikon aikana maistella viittä eri samppanjaa ja aika montaa muutakin viiniä. Huvilan varustukseen kuului sekalainen kokoelma laseja, joista hörpimme tyytyväisenä samppanjat.
Alkuviikon sää oli hiukan pilvinenkin välillä, mutta viileämmällä säällä olikin kiva kierrellä kaupungissa. Roseeviini jäillä maistui vähän viileämmälläkin kelillä hyvältä! Huvilan jääpalakone oli kovassa käytössä koko viikon. Roseeviinin valitsin asiantuntevasti etiketin ja värin perusteella pikkuruisen ruokakaupan hyllyltä ja se maksoi huimat viisi euroa. Tänä kesänä pitää jatkaa Alkon roseeviinien testailua (viime kesän suosikkini Neiss on ilmeisesti poistunut valikoimasta, plääh)! Viikon aikana juotiin myös viisi euroa maksaneita viiden litran viinitöniköitä, hyvin upposivat nekin, vaikka eivät ehkä mitään parhaita viinejä olleetkaan. Loppuviikosta maistelimme vuoden 1998 Nicholas Feuillatten Millésiméa. Aika mahtava maku – hiukan paahtoleipämäinen ja upean hapokas, ihan eri tavalla monivivahteinen kuin muissa maistamissamme samppanjoissa. Viinin värikin oli tavallista tummempaa, upean keltaista.
Ranskasta jäivät mieleen erityisesti leipomot – joka nurkalla oli leipomo täynnä tuoretta, hurmaavan hyvää leipää! Pikkupojatkin kirmailivat kaupungin kaduilla patongit kädessään. Olisipa vain Suomessakin samanlainen leipomokulttuuri. Alla oleva kuva on napattu Nizzan Cap3000-tavaratalon Lafayetten ruokapuolen leipomosta. Mikä valikoima! Haimme joka aamu lähileipomosta tuoreita patonkeja ja croissantteja – niitä tulikin sitten puputettua ahkerasti koko viikko.
Olimme jakaneet iltaruoan valmistusvastuut niin, että pienellä porukalla valmistettiin viikon aikana yksi illallinen koko porukalle. Minä valitsin ruoat meidän iltaamme varten Ranska-teemalla: hyväksi havaittua bouillabaissea pari isoa kattilallista ja jälkiruoaksi versio tarte tatinista jäätelön kera. Bouillabaisseen käytimme kaupassa tarjouksessa ollutta lohta ja kalatiskin tädin bouillabaisseen suosittelemaa merikrottia sekä pakasteäyriäisiä. Leiväksi kävimme leipomosta nappaamassa kassillisen pain de campagnea, jota leipomossa suositeltiin keiton seuraan – neljä isoa, jumalaisen hyvää leipää kolmen hinnalla, maksoivat vain alle kuusi euroa! Keitto kruunattiin vielä rouillella. Täytyy myöntää, että ranskalaisilla aineksilla keitosta tuli vieläkin parempaa kuin mitä se Suomessa on ollut – erityisesti tuo merikrotti sopi keittoon tosi hyvin.
Jälkiruoaksi valikoitui versio tarte tatinista: noin isolle porukalle emme alkaneet keikauttelemaan piiraita, vaan oioimme alkuperäistä reseptiä sen verran, että paistoimme omenat voi-sokeriseoksessa niin, että ne pehmenivät hiukan ja sokeri karamellisoitui. Mausteeksi pääsi vaniljatankoja ja kanelia. Sen jälkeen omena-karamelliseos kipattiin isoihin vuokiin, jotka oli vuorattu valmiilla voitaikinalla. Maku oli oikein hyvä! Ranskassa myös jäätelö oli hiukan eri hinnoissa kuin Suomessa: litran vaniljajäätelö (oikeaa vaniljaa) maksoi kaksi euroa… Suomessa siitä olisi saanut pulittaa vähintään viisi euroa. No, toimi erinomaisesti piiraan seurassa! Piiraan kanssa tarjottiin vielä jälkiruokaviininä kelpo sauternesia, joka löytyi ruokakaupasta kohtuulliseen kymmenen euron hintaan. Alkon vakiovalikoiman halvin sauternes maksaa 20 euroa ja pullokoko on puolta pienempi…
Vaikka omissa kokkailuissa saikin yhden päivän kulumaan ruokakauppareissuineen, oli muina päivinä ihana saapua suoraan kaupunkireissulta valmiiseen ruokapöytään. Maistelimme viikon aikana muun muassa alueelle tyypillistä ratatouillea, suussa sulavia ribsejä ja ribsien keitinliemestä tehtyä hurmaavan maukasta keittoa. Ratatouilleen käytettiin kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, sipulia ja tomaattimurskaa sekä tietysti herbes de provence -maustesekoitusta. Tuota liemikeittoa pitää tehdä itsekin joskus, niin hyvää lihaliemestä, vedestä, porkkanoista ja herkkusienistä keitetty keitto oli. Loppusilauksena vielä lehtipersiljaa ja tuoretta patonkia!
Alueella oli tarjolla paljon mereneläviä, joten yhtenä iltana söimme sinisimpukoita merimiehen tapaan: valkoviinipohjainen liemi, sipuli, valkosipuli ja persilja ovat aika voittamaton yhdistelmä. Grassesta ei oikein tuntunut mitään kovin erikoisia ravintoloita löytyvän (tosin emme viitsineet lähteä huvilan lähettyvillä sijaitsevaan kahden Michelin-tähden ravintolaan, joka olisi sitten hintaluokaltaan ollut jo eri sfääreissä, vaikka varmasti ruoka olisikin ollut maukasta), mutta tuo alemmassa kuvassa näkyvä neljän juuston quiche jäi kyllä mieleen. Ranskalaiset osaavat kyllä nuo piirasjutut!
Kuten sanoin, loppuviikosta alkoi myös sää suosia, ja auringon paahteessa olikin ihana nautiskella jääkylmää samppanjaa ja mansikoita. Saatiin tuosta pullollisesta aikaan asiankuuluvat loman iltapäivähiprakatkin.
Loman viimeinen päivä vietettiin Nizzassa iltalentoa odotellen, ja ehdimmekin käydä vielä tuona viimeisenä päivänä vähän ostoksilla ja ihanalla lounaalla Nizzan vanhassa kaupungissa Bar des Oiseaux -nimisessä paikassa. Olin etukäteen kartoittanut Nizzan hyviä ravintoloita, mutta suurin osa niistä oli lauantaina kiinni tai muuten vain aivan tupaten täynnä. Jos siis Nizzassa haaveilet ihanasta bistrolounaasta, varaa pöytä! Tähän ravintolaan päädyimme sitten vain kiertämällä ja valitsemalla kivan näköisen paikan. Olikin hyvä valinta! Koska loma, tilasimme ruoan pariksi tietysti pullollisen roseeviiniä. Kyselimme tarjoilijan suositusta ja osui kyllä ihan nappiin, sillä tuo oli ehkä parasta koskaan maistamaani roseeviiniä! Luonnollisestikaan tuota ei Alkosta saa. Alkuun pöytään kiikutettiin pienessä paperipussissa le pain eli siis leipää. Voi että, tuo leipä oli niin hyvää, että tiesin jo tuota syödessäni jääväni ikävöimään Ranskan ihania leipiä… Kun pussi oli tyhjä, tarjoilijat kiikuttivat heti toisen tilalle.
Minä päätin syödä a la carte -listalta yhden annoksen ja jälkiruoan, seuralaiseni sen sijaan söi päivän kolmen ruokalajin lounaan. Lounaan ensimmäinen ruoka oli tonnikalaa ja annos hyvin maustettu ja reilun kokoinen. Pääruokana lounasmenuuseen kuului pehmeäksi kypsennettyä naudan lihaa ja pastaa tomaattikastikkeessa. Oikein mainio annos. Omaksi annoksekseni halusin mereneläviä ja tarjoilija kertoilikin minulle listalla olevat vaihtoehdot (ranskalaisesta listasta jäi osa annoksista hämärän peittoon, vaikka jonkin verran ruokasanastoa ymmärränkin). Parhaan kuuloinen annos oli mustaa pastaa, mustekalaa, erilaisia kaloja ja krutonkeja sekä aiolia, joten sen tilasin. Olipa muuten iso ja erinomaisen makuinen annos! Tuoreet kalat ja mustekala olivat ihanan raikkaita ja juuri sopivan kypsiä, aioli maustoi annoksen juuri sopivasti miedolla valkosipulisuudellaan ja krutongit toivat hiukan rapsakkuutta. Oikein nappivalinta. Tälläistä voisi kokkailla kotonakin, kotoinen hauki voisi meinaan toimia hienosti aiolin parina!
Päälle vielä jälkiruoat kahvin kanssa. Lounasmenun jälkiruoka oli maistuva suklamoussekakku ja minä tilasin omenacrumblen. Moussekakku oli upean kuohkea ja ihanan suklainen. Omenacrumble taas oli mainiosti maustettu ja omenoiden pehmeys sekä muruseoksen rapeus täydensivät ihanasti toisiaan. Kyllä kelpasi täydellä vatsalla lähteä kohti lentokenttää ja kotia!
Kesälomani ensimmäinen osa oli siinä ja tuli kyllä tarpeeseen. Oli ihanan rentouttava loma ja sai nauttia kaikilla aisteilla, erityisesti ruoan ja juoman puolesta tosi onnistunut loma!
Ei kommentteja