Ateljé Finne on ollut jo pitkään niitä ravintoiloita, joissa haluaisin käydä. Jostain syystä siellä ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytyä. Kesäloman viimeisellä viikolla korjasin tilanteen ja varasin paikkaan pöydän. Superkaunis, hiukan rosoiseksi jätetty tila oli tosi tunnelmallinen. Tilasta ja koko ravintolan tunnelmasta tulee mieleen toinen Helsingin suosikkiravintolani eli Muru. Kannattaa toivoa pöytää parvelta, jossa on vain se yksi pöytä ja josta pääsee kivasti kurkkimaan muuhun saliin – meidän pöytämme oli tällä kertaa keskellä salia, suurten ikkunoiden valossa. Alakerrasta löytyi myös tunnelmallinen kabinetti. Salissa oli taidetta ja mahtava vanha avotakka, jossa paloivat kynttilät. Sisustus oli tummanpuhuva, joka ainakin minua miellytti. Miljöö siis oli enemmän kuin kohdallaan.
Menu on lyhyt, mutta valinta oli silti vaikea, kun kaikki kuulosti niin hyvältä. Päätimme syödä vapaavalintaisen kolmen ruokalajin menun, joka kustansi kohtuulliset 42 €. Menu nojaa vahvasti klassisiin, selkeisiin makuihin ja kausiruokaan. Vaikeat valinnat tehtyämme pöytään kannettiin leipää, jolla saimmekin isoimman nälän taltutettua. Vaaleat pienet sämpylät olivat upean rapeita pinnaltaan ja saaristolaisleipä maukasta. Voin kanssa näitä olisi syönyt vaikka kuinka, ja meille tuotiinkin toinenkin korillinen leipää vielä myöhemmin. Piti vähän rajoittaa leivän syömistä, vaikka ne olivat niin hyviä, jotta jaksoi koko menun syödä!
Alkuruokina pöytäämme tuotiin kuhatartaria hernepyreellä (kuha oli kyllä korvattu ahvenella tällä kertaa), karitsamakkaraa aprikoosichutneylla ja kesäsalaattia. Tartar oli herkän kaunis annos ja hernepyre maistuvaa, mutta pyreen voimakas maku peitti kyllä alleen kalan herkän maun. Kalassa olisi saanut olla lisää suolaakin. Karitsamakkara oli herkullista, joskin melko iso annos alkuruoaksi. Makkarassa oli maut kohdillaan, joskin olisin itse pitänyt myös vähän tulisemmasta makkarasta. Aprikoosichutney oli oikein mainio, pidin isoista aprikoosipaloista. Kesäsalaatista ei tullut napattua kuvaa, mutta se sisälsi ainakin kantarelleja, naurista ja punajuurta, kastikkeessa taas oli fenkolinsiemeniä – oli kuulemma oikein maukas salaatti. Täytyy myös mainita paikan huikean kauniit lautasvalinnat – karitsamakkaralla ja kesäsalaatilla oli ihanat, vanhat astiat, jotka korostivat annosten parhaita puolia juuri oikealla tavalla. Ruokabloggaaja tykkää! Kunpa kotoakin löytyisi tuollaisia lautasia!
Pääruokina naiset tilasivat päivän kalaa eli uunisiikaa ja miehet taas lihaa; toiselle porsaankylkeä ja toiselle entrecôtea. En useinkaan syö ravintolassa kalaa, sillä kala-annokset ovat usein hiukan tylsiä ja ennalta arvattavia, sellaisia mitä voi kotonakin tehdä. Tällä kertaa teki kuitenkin mieli jotain vähän raikkaampaa ja päädyin kalaan. Ja voi jee, siinäpä oli ehkä paras ravintolassa syömäni kala-annos. Juuri sopivan kypsän, mehevän ja suolaisen kalafileen seurana oli upea jokirapukastike, uusia perunoita, pinaattia ja parsakaalia. En tiedä miten tuo yksinkertaisen oloinen annos pystyikin vain maistumaan niin hyvältä! Kalaa oli annoksessa reilusti ja muutenkin teki vähän tiukkaa syödä koko annos, niin iso se oli. Se oli kuitenkin niin hyvää, että kaikki katosi lautaselta.
Porsaankyljen ja entrecôten kanssa tarjottiin samaa lisuketta, jossa oli ainakin munakoisoa, tomaattia ja basilikaa. Entrecôten kanssa oli vielä vaahterasiirappimaustevoita. Molemmissa annoksissa oli tosi paljon lihaa ja molempia kehuttiin kovasti.
Viinivalinnat jätimme suosiolla ravintolan päätettäväksi. Osa tilasi punaista ja osa valkoista viiniä. Valkoisena tarjottiin mainiota Lucien Crochet sancerrea, joka toimikin pääruokakalan kanssa juuri passelisti ollen sopivan raikas, mutta kuitenkin maistuva. Possunkyljen kanssa tarjottiin Tandem syrahia, joka olikin sopivan pehmoinen ja vaniljainen rasvaisen possun seuraan. Entrecôten kanssa tarjottiin Barbera d’Albaa, joka olikin kaikessa muhkeudessaan mainio pari pihville.
Jälkiruokaosastolla jakauduimme ja jokainen tilasi eri jälkiruoan. Lakritsilla maustettu crème brûlée on paikan klassikko. Simppeli, koristelematon annos oli mielestäni sellaisenaan hurjan kaunis! En pidä lakritsista (siksi en itse tuota annosta tilannutkaan, vaikka crème brûlée onkin yksi suosikkijälkiruoistani), mutta tuossa se maistui kivan hennosti. Sokerikuori oli täydellisen rapsakka. Päivän marja -niminen jälkiruoka sisälsi marjojen lisäksi valkoherukkasorbettia ja oli mainion raikas.
Päivän jälkiruoka oli suklaakakku, joka tarjoiltiin kermavaahdon ja aprikoosihillokkeen kera. Kakku muistutti kyllä enemmän fondantia (mikä oli vain hyvä!) ollen sisältä mukavan pehmeä. Todella suklainen kakku, juuri niin kuin suklaakakun kuuluukin. Oma jälkiruokani oli valkosuklaaparfait, ihana valkosuklaajäädyke. Jäädykkeen kanssa tarjottiin paahdettua valkosuklaata ja ruusun terälehtiä. Napakymppi!
Minä tilasin tietysti myös jälkiruokaviinin ja yksi tilasi myös kahvin. Jälkiruokaviini oli Brauneberger Juffer-Sonnenuhr Riesling Auslese, tosi mainio viini olikin. Ihana päätös aterialle! Jälkiruokaviini tarjottiin lisäksi tosi kauniista lasista ja kahvikin ihanasta kupista. Kokonaisuudessaan mainio illallinen, jonka hinta oli mielestäni laatuun ja määrään nähden tosi kohtuullinen. Pidin kovasti simppeleistä, mutta tosi hyvin tehdyistä annoksista ja ravintolan miljööstä. Tänne palaan uudelleenkin ja suosittelen sinullekin!
Nelli
23.8.2015 at 10:33Kuulostaapa hyvältä! Pitää lisätä omalle to go -listalle 🙂
Sini
24.8.2015 at 09:51Tosi positiivinen yllätys kyllä, joten suosittelen kyllä käymään 🙂