Etsiskelimme sopivaa paikkaa sateisen lauantain ruokapaikaksi, kun mieleen tuli Bellevue, josta olemme aiemminkin kuulleet kehuja. Paikka on vanha ja vanhan ajan tunnelmaa sieltä löytyikin – ihan kuin olisi tehnyt pienen aikamatkan muutaman vuosikymmenen taakse. Katajanokalla sijaitsevan ravintolan tunnelma oli kiireetön ja vähän juhlallinen, mutta samalla kuitenkin rento. Kauniit vanhat astiat miellyttivät tietysti ruokabloggaajaa.
Lauantain zakuskapöytä tarjoaa 38 €:n hinnalleen vastinetta: tarjolla on notkuvat pöydät venäläisen keittiön erilaisia herkkuja. Aloitimme päivän keitolla eli borssikeitolla, joka olikin mahtava aloitus sateisessa säässä: lohduttavan lämmintä, upealla liemellä aateloitua keittoa. Olin etukäteen toivonut, että keitto sattuisi olemaan borssikeitto, enkä pettynyt. Pitänee tehdä itsekin taas pitkään haudutettua borssikeittoa kotona.
Tarjolla oli monenlaisia kaloja: graavattua ja lämminsavustettua lohta, piparjuurisilliä, kalaballotinea, blinejä muikunmädin kera… Salaattipuolella löytyi hapankaalisalaattia, sienisalaattia ja vihersalaattia. Lisäksi punajuurikroketteja, khinkaleja, kaalipiirasta, juustopiirasta, kanaa, naudankieltä, ankkaa, papuja ja tattijuliennes. Unohtamatta tietenkään suolakurkkuja, hunajaa ja smetanaa. Aika hieno kattaus, eikö?
Suosikeiksemme nousivat stolishnayagraavattu lohi, tattijuliennes ja tietysti blinit. Tuo graavilohi oli ihan järkyttävän hyvää, suussa sulavan pehmeää ja todella tuoreen makuista. Tattijuliennes oli noissa minikattiloissa, se on siis eräänlainen sieniruukku. Kermassa ja smetanassa uitetut tattiviipaleet olivat niin huikean makuisia, että huokailimme kuorossa. Annoksessa oli onnistuttu taltioimaan tatin maku todella upeasti. Myös sienisalaatti oli mainiota! Rasvaisia, kuumia blinejä kannettiin pöytään koko ajan ja ne olivat erinomaisia muikunmädillä maustetun smetanan kanssa. Mutta tämä ei varmaan yllättänyt ketään? Liharuoat eivät olleet ihan niin nappisuorituksia (ihan hyviä, mutta eivät pärjänneet kala- tai sieniruoille, jotka olivat erittäin hyvin valmistettuja), mutta näin laajassa kattauksessa en osannut harmistua asiasta yhtään.
Ruokajuomaksi tilasimme pöytään pullollisen Samuel Billaudin Chablista – huh, siinäpä olikin ihan mahtava viini. Paras juomani chardonnay aikoihin: tamminen ja voinen, mutta samaan aikaan kuitenkin raikkaan mineraalinen viini. Viini toimi erinomaisesti erityisesti buffetpöydän kalojen parina, mutta ei jäänyt muillekaan ruoille kakkoseksi tuhtiutensa ansiosta.
Lisäksi jälkiruokapöydästä löytyi vielä juustoja ja paria erilaista makeaa jälkiruokaa, sekä tietysti venäläistä teetä samovaarista. Noin tuhdin suolaisen ruoan jälkeen ei makeat paljon houkutelleet, mutta pieni makea on tietysti aina paikallaan. Tee lämmitti vielä sopivasti ja oli ihana istua kiireettä ruoan päälle teetä nautiskellen. Kevyttä venäläinen ruoka ei toki ole – blinien ja smetanan jälkeen kenelläkään meistä ei ollut nälkä ennen seuraavaa aamua, vaikka olimme syömässä jo kello 15…
Suosittelen tekemään pienen aikamatkan vuosikymmenten takaiseen Helsinkiin ja venäläiseen keittiöön Bellevuessa. Tämä sai kyllä aikaan kipinän testata muitakin Helsingin klassikkoravintoloita!
Ei kommentteja