Ajattelin aloittaa uuden postaussarjan, jossa esitellään kuukauden raaka-aineet. Ajatuksena on esitellä muutama kuukauden aikana sesongissa oleva raaka-aine, jotka kiinnostavat tai ovat erityisesti esillä. Sarja on tavallaan jatko-osa aiemmin kirjoittamalleni kausiruokasarjalle, jossa käytiin vuodenajoittain sesongin raaka-aineita läpi (kurkkaa vanhat postaukset täältä: syksy, talvi, kevät, kesä). Tässä perehdytään tarkemmin muutamaan raaka-aineeseen, eikä luetella koko sesongissa olevaa suoraa läpi. Ikään kuin kuukauden parhaat siis! Mennään siis suoraan asiaan eli helmikuun raaka-aineisiin!
Helmikuun parhaat hedelmät ovat itseoikeutetusti veriappelsiinit. Vaikka sesonkiajattelu on mielestäni yleistynyt hurjasti, on kauppojen valikoimissa silti erilaisia sesonkikasviksia ja -hedelmiä ympäri vuoden. Veriappelsiinit ovat siinä poikkeus: niitä ei kerta kaikkiaan saa muulloin kuin tammi-helmikuussa. Odotan veriappelsiinien saapumista kauppaan aina kuin kuuta nousevaa ja kyttäilen hedelmähyllyjä Morojen toivossa. Veriappelsiinit vaativat kylmiä öitä, jotta niille tyypillinen tumma väri kehittyy hedelmälihaan ja mehuun, siksi niitä ei ole saatavilla ympäri vuoden.
Mielestäni paras lajike on juurikin Moro – ne ovat kokemukseni mukaan usein punaisempia ja kirpeämpiä kuin esimerkiksi Taroccot. Silti on aina yllätys, kuinka punaisia veriappelsiinit todella sisältä ovat – tällä kertaa osa oli aika vaaleita, kuten kuvissa, ja osa ihan tumman punaisia. Hamstrasin Lidlistä kolme kiloa kolmella eurolla. Yleisemmin syön veriappelsiinit sellaisenaan tai puristan mehuksi. Veriappelsiinimehu on ihana yhdistelmä makeaa ja kirpeää!
Helmikuun paras kala on tietysti made. Made on limainen kala, mutta sen liha on kiinteää ja tosi maukasta, mielestäni ihan liian aliarvostettua. Kotimaista kalaa tulee syötyä ihan liian harvoin talviaikaan – kesäisin itse kalastettua kalaa päätyy ruokapöytäämme huomattavasti useammin. Siksi olen yrittänyt lisätä esimerkiksi juuri herkullisen mateen käyttöä. Ennen vanhaan uskottiin, että made ei maistu kesällä yhtä hyvältä, mutta syvänteissä elävänä kalana se kai maistuu kesällä ihan yhtä hyvältä kuin talvellakin. Toisaalta talven kalasesonki on mielestäni aika kiva ajatus, kun tulee terästettyä kotimaisen kalan syöntiä mateen sesongin ajan.
Made kutee tammi-maaliskuussa, joten talvimateessa saattaa usein olla myös mätiä. Jos et ole aiemmin käsitellyt madetta, kannattaa pyytää nylkemään se jo kaupassa – nylkeminen ei ole vaikea tehtävä, mutta tottumattomalle se saattaa olla hiukan haastavaa. Siksi kannattaa siis käyttää hyödyksi kalatiskin myyjän osaamista. Kannattaa pyytää myös maksa mukaan, sekin on herkullinen. Made sopii helposti hajoavan luonteensa takia erinomaisesti leivitettäväksi ja sitä aionkin testata seuraavaksi. Myös mademuhennos on perinteinen madeherkku. Parhaimmillaan made on mielestäni kuitenkin keitossa. Seuraavana onkin vuorossa erillinen postaus madekeitosta, joten ole kuulolla!
Ei kommentteja