Vispipuuro

Vispipuuro on suomalaisen ruoan klassikko. Jossain vaiheessa ainakin minä olin kovin kyllästynyt tuohon marjaisaan puuroon, mutta viime aikoina olen ihastunut kuohkeaan puuroon uudelleen. Mikä tahansa, missä on marjoja, on nykyään suosikkiani. Teen yleensä puuron puolukoista, joita pakastimesta löytyi nytkin monta pussia. Tähän voi käyttää muitakin marjoja, mutta kirpeä puolukka sopii aika ihanasti kuohkeaan vaahtoon. Käytin tällä kertaa Nallen Manna mannasuurimoita ja paketista tuli heti lapsuus mieleen. Mummo tapasi keittää minulle puuroa aina juuri noista suurimoista, kun minä istuin keittiöjakkaralla odottelemassa.

Olennainen osa vispipuuron valmistusta on antaa sen vispautua kuohkeaksi tarpeeksi pitkään. Mikään hetken vispaus ei riitä, vaan parasta puurosta tulee silloin, kun sen antaa vispaantua yleiskoneessa puolisen tuntia. Silloin puurosta tulee ilmavan kuohkeaa ja sen väri vaalenee hennon vaaleanpunaiseksi. Tämän niksin olen oppinut puolison mummulta, joka antaa puuron vatkautua tosi pitkään ja saakin siitä aina ihanan höttöisää (varmasti myös sokerin määrä siinä puurossa on melkoinen). Puuron voi tarjota arkisesti maidon tai juhlavammin kerman kera. Kerman kanssa tarjoiltuna tästä tulee oikeastaan enemmän jälkiruoka kuin aamupala. Kokeilepa kermaa ensi kerralla, kun teet vispipuuroa! Minä tykkään myös laittaa annosten päälle jäisiä puolukoita tai puolukkahilloa, sillä ne lisäävät hiukan happamuutta makean puuron vastapainoksi.