Ravintola Salutorgetin iso avara tila on hieno, mutta myös melko kaikuisa. Pöytiä on salin puolella vieri vieressä, me saimme onneksi rauhallista pöytää toivottuamme oman loosin hieman sivummalta. Ravintolan yhteydessä toimii myös kahvila ja baari. Kahvilan puoli näyttää houkuttelevalta ja se onkin ehdottomasti käytävä joku kerta testaamassa – kahvila näyttää nimittäin ihan siltä, kuin se voisi sijaita loskaisen Helsingin sijaan Pariisissa. Afternoon tea, erilaiset aamiaisvaihtoehdot ja suolaiset sekä makeat leivonnaiset eivät kuulosta ollenkaan hullummilta. Itse ravintolan puolella on viikonloppuisin tarjolla brunssi, jota olisi myös kiinnostava testata.
Salutorget on osa Royal Ravintoloita, joihin saimme joululahjaksi lahjakortin, jonka kävimme nyt siis tuhlaamassa. Valinta ravintoloiden joukosta oli vaikea, sillä suosin nykyään enemmän hieman persoonallisempia ravintoloita kuin näitä tuttuja ja turvallisia, jotka eivät millään tavalla revittele. Voin kyllä suositella ravintolaa hyvillä mielin, vaikkei se olekaan ykköslempparini Helsingin ravintoloista.
Ennen alkuruokaa tarjoiltiin leipiä, joita oli muutamaa vaihtoehtoa ja jotka olivat ihan maukkaita. Leipien kanssa oli tarjolla voita. Söin itse alkuun härkäcarpaccion, rucolaa, parmesaania ja parmesaanimajoneesia. Härkä oli todella hyvälaatuista ja sopivan ohueksi leikattua. Rucola toi annokseen raikkautta ja majoneesi oli hyvin tehty – tosin parmesaanimurut majoneesissa olisi minun puolestani voinut jättää väliin. Parmesaanisiivut sen sijaan täydensivät annosta kivasti. Onnistunut kokonaisuus siis. Seuralaiseni söi alkuun blinin siianmädillä ja minä sitten saman setin pääruokana. Blini oli upea! Voissa paistettu rapea pinta ja mehukas sisus – eikä mikään kai ole huonoa, jos seurana tarjotaan iso keko siianmätiä, punasipulia ja tuhtia smetanaa. Slurps!
Seuralaiseni pääruokana oli parmesaaniperunagnoccheja, paahdettua kurpitsaa ja herkkutattikastiketta. Gnocchit olivat ihan OK – pinta oli paistettu mukavan rapeaksi ja kastike oli hyvää, mutta gnocchien rakenne ei ollut mielestämme tarpeeksi sitkeä ja venyvä, vaan maistui lähinnä jauhoilta.
Ruokajuomana minulla oli valkoviininä Dopff au Moulinin Riesling Reserve ja seuralaisellani punaviininä Cecchi Natio Chianti. Viinit maistatettiin ennen kaatamista, mistä plussaa. Valkoviini oli mukavan mineraalista, mutta seissyt ehkä hieman liian kauan avatussa pullossa ja tarjoiltiin hieman liian lämpimänä. Punaviini tarjottiin taas yhtä viileänä kuin valkoviini (!), onneksi otettiin sekin lasiin lämpenemään jo alkuruokien aikana. Punaviini oli peruspunaviiniä – ruokajuomaksi sopivaa, muttei mitenkään erityistä.
Tarjoilija oli jos nyt ei ihan ensimmäistä iltaa niin ainakin ensimmäistä viikkoa töissä. Hän suoriutui tehtävästään ihan hyvin, vaikka selvästi jännittikin hieman. Ihan siinä alkoi itsekin jännittämään, miten tarjoilija suoriutuu, mikä ehkä hieman laski tunnelmaa omalta osaltani, sillä kyllähän hyvä tarjoilija tekee ravintolaruokailusta elämyksen. Jälkiruoat nappasimme hitaan puoleisen palvelun takia kotimatkalla Stockmannin herkusta. Kahden hengen kahden ruokalajin illallinen viinilasillisten kera maksoi noin 90 euroa. Ei siis erityisen edullista. Maut olivat kohdillaan suurimmassa osassa ruoista, mutta jokin illassa jäi uupumaan tunnelman osalta. Perusvarma ravintolailta kuitenkin!
Ei kommentteja