Vierailin joulun alla uudehkossa ravintola Tres Bonesissa Helsingin Annankadulla. Sisään astuttaessa yllättävän tilava ravintola ja kivat eriparituolit tekivät tunnelmasta kodikkaan. Reilun kokoinen ravintola oli arki-iltanakin täynnä. Päätimme seurueeni kanssa mennä pitkän kaavan mukaan ja söimme kolmen ruokalajin menun. Ravintolan mukavan lyhyessä listassa on 4 alku- ja pääruokavaihtoehtoa sekä 3 jälkiruokavaihtoehtoa. Lisäksi on ns. baarilista, jolta löytyy merenelävä-, juusto- ja lihatarjottimet kahdessa eri kokoluokassa. Alkuun pöytään kannettiin ravintolan omaa leipää, joka olikin ihanaa: vaaleaa leipää, jossa oli kuitenkin hiukan saaristolaisleivän makua. Leivässä oli ihanan rapeat kuoret ja se oli pehmeää sisältä.
Tilasin alkuun alkupalakokoisen juustotarjottimen. Juustoja oli neljää erilaista: pehmeää sinihomejuustoa, valuvaa voimakasta brietä, manchegoa ja appenzelleriä. Juustot olivat kaikki erinomaisia. Juustojen kanssa tarjottimella oli viikunoita ja kuivakakkua, mikä oli ehkä juustojen kanssa hiukan omituinen pari. Makeat viikunat sen sijaan sopivat juustojen kanssa tosi hyvin yhteen.
Pääruoaksi tilasin karitsan jauhelihapihvin, pihvi osoittautui valtavan kokoiseksi. Mehevä pihvi oli juuri sopivan punertava sisältä ja erittäin hyvän makuinen. Pihvin lisukkeina oli mustekalarengas, linssimuhennos ja kesäkurpitsasalaatti. Mustekalarengas oli ihanan rapeapintainen ja linssimuhennos oli maukasta – kesäkurpitsasalaatti sen sijaan oli erikoinen, mauton lisä, jonka olisi aivan hyvin voinut jättää annoksesta poiskin. Kastikkeita oli kahta laatua: perinteistä aiolia ja toista hiukan tulista, punaista aiolia. Erinomaisia molemmat! Ilman tuota outoa, mautonta kesäkurpitsasalaattiakin annos olisi ollut ihan tarpeeksi monimuotoinen – nyt tuntui, että siinä tapahtui ehkä hiukan liikaa, vaikka osat olivatkin kohdillaan. Pöytään tilattiin myös 12 tuntia haudutettua vasikan poskea. Liha ei saanut kehuja, vaikka olisi sen luullut olevan super mureaa. Lisukkeet sen sijaan olivat kuulemma maukkaita.
Tilasin juustojen ja pääruoan kanssa lasin punaviiniä, joksi valikoitui tarjoilijan suosittelema portugalilainen punaviini. En muista yhtään viinin nimeä, mutta se oli todella maukasta: marjaisaa ja pehmeän tanniinista. Viinilista ylipäätään oli kiinnostava, mutta punaviineistä ei kyllä osannut oikein sanoa mitään, kun suurin osa ei ollut mitään yleistä rypälelajiketta – ei myöskään tuo portugalilainen.
Jälkiruoaksi tilasin puolukkaa, paahdettua valkosuklaata ja rosmariinia. Rosmariinia en annoksessa kyllä maistanut, mutta muuten se oli ihanaa! Raikas puolukkasorbetti yhdistyi tuhtiin, makeaan valkosuklaavaahtoon ja rapeisiin, paahdettuihin valkosuklaapaloihin kuin ne olisivat tehdyt toisilleen. Nousi ihan ykkösiin maistamissani jälkiruoissa!
Koko menun nauttimisessa kesti noin kolme tuntia, aika paljon joutui odottelemaan ruokien välillä. Lasku sentään saatiin melko nopeasti. Pieni miinus tulee tarjoilusta: sinänsä ystävällinen tarjoilija tuntui ajoittain olevan hiukan hukassa. Kysyessäni ruoalleni sopivaa suositusviiniä tarjoilija osasi suosituksen kyllä antaa, mutta kuvaili suosittelemaansa punaviiniä sanoen sen olevan keskitäyteläinen – mikä nyt ei kerro viinistä oikein mitään! No, otin riskin ja tilasin viiniä, ja se olikin (onneksi) oikein mainio tapaus. Hiukan kyllä toivoisi tarjoilijoillekin jotain tietämystä tarjoiltavista viineistä.
Kokonaisuus jäi kuitenkin plussan puolelle, kun osa ruoista oli niin hyviä, mutta hieman hapuilua hommassa vielä oli. Menisiköhän uudenkarheuden piikkiin? Kyllä paikkaa voi ihan lämpimästi suositella, jos hiukan vielä viilaisivat muutamia yksityiskohtia, niin ravintola olisi jo (edulliseen) hintaansa nähden tosi hyvä!
4 Kommentit
Suvi
1.1.2014 at 07:41Hyvää Uutta Vuotta! 🙂
Jonna
1.1.2014 at 08:26Minkätyyppinen Tres Bones on? Olen kuullut siitä, mutta en ole ihan tiennyt mitä odottaa. Ehkä nimen perusteella jotain rennompaa kuin teidän annosten perusteella.
Sini
1.1.2014 at 12:04Samoin! 🙂
Sini
1.1.2014 at 12:07Kyllä se fiilikseltään oli aika rento paikka, mutta annokset olivat ehkä siihen nähden pykälää hienompia. Tunnelma ei kyllä ollut yhtään jäykkä! Ainakin minulle jäi ravintolan linjasta vähän hämärä kuva, se ei siis ole kovin selkeä. Selvästi on ainakin pyritty rennompaan meininkiin.