Sieniliemi

Olen jo pitkään haaveillut sieniliemen tekemisestä ja nyt sain vihdoin toteutettua tuon haaveen. Sieniliemi olikin ihanaa – liemessä on tiivistetty sienen maku, maukas umamisuus. Sieniliemi vie sienirisottosi uudelle tasolle, joten oma liemeni taitaa päätyä pääosin risottoon. Kurkkaa sienirisoton resepti täältä! Tätä voi hyvin käyttää myös vaikkapa kasvis- tai sienikeiton pohjana tai tarjota sellaisenaan esimerkiksi pelmenien tai raviolien liemenä.

Sieniliemen pääraaka-aineena loistavat tietenkin sienet. Minä käytin omaani tatteja ja suppilovahveroita, mutta tähän käy monenlaiset sienet. Kuulemma sieniliemi voi hyvin koostua tattien perkeistä, kun vain napsii isoimmat madot pois. Tämä kannattaa siis pistää korvan taa seuraavaa tattikautta ajatellen, niiden perkaamisessa kun syntyy aina reilusti perkuujätettä. Sienten lisäksi käytin liemeen kasviksia, jotka paahdoin tummiksi. Paahtaminen irrottaa kasviksista ihanan tumman, sokerisen maun. Mausteina käytin lisäksi yhden laakerinlehden, hiukan kuivattua oreganoa ja suolaa. Tärkein maku liemeen tulee kuitenkin sienistä ja kasviksista. Pakastin pääosan liemestä, sieltä sitä on kätevä napata aina tarpeen tullen ruokia maustamaan.

Samalla voisin sanoa muutaman sanan vuoden 2018 tavoitteista blogin suhteen, koska usein tavoitteiden kirjaaminen ylös auttaa jo pääsemään lähemmäs niitä. Koska vuosi 2018 on myös raksavuosi, tämä tulee väistämättä näkymään jollain tapaa myös blogissa. Aion kuitenkin pyrkiä siihen, että saisin postaustahdin pidettyä yllä rakentamisesta huolimatta. Tämä toivottavasti onnistuu ennakoimalla ja etukäteen tekemällä, myös siskon leivontasarja helpottaa omaa sarkaani. Ajan varaaminen myös bloggaamiselle on siis tavoitteeni nro 1.

Kuten aiempinakin vuosina, valokuvaus on yksi suurimpia kehitystavoitteitani, koska ruokablogissa visuaalisuus on mielestäni erittäin tärkeää. Nyt jostain syystä kuvaamisessa tuntuu tulleen taas joku hyppäys eteenpäin, mistä johtunee. Tämän postauksen valokuvat onnistuivat omasta mielestäni erityisen hyvin – pilvisen päivän valo oli niin ihana. Myös inspiraatio lisääntyy tuon lisääntyvän valon myötä harppauksin. Pidän erityisesti näistä kuvista, tunnelma on ihana. Aion tänä vuonna yrittää keskittyä kuvien monipuolistamiseen tuomalla niihin vähän lisää elementtejä ja keskittymällä valoon. Nyt minua inspiroi valokuvissa  juuri luonto, ihmiset ja valo. Lisäksi yritän varata rauhallisia kuvaushetkiä valoisaan aikaan – pimeässä, kiireessä ja nälkäisenä kuvaamisesta ei tule yhtään mitään. Saatan ehkä käydä jonkun kuvankäsittelykurssin netissä, mutta varsinaiselle valokuvauskurssille tuskin pääsen rakentamisen tiukentaman budjetin takia. Haaveilla toki saa – haaveissa siintää kuvauskurssi jossain ulkomailla.

Lisäksi yritän varata enemmän aikaa myös postausten kirjoittamiseen ja pyrin luonnostelemaan tekstejä inspiraation iskiessä myös puhelimeen jo etukäteen. Minulla on usein tapana kirjoittaa myöhään illalla (kuten juuri nytkin), eikä silloin yleensä ole kirjoitusterä parhaimmillaan. Olen myös nostanut blogin tason aika korkealle, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisen postauksen tekemiseen menee paljon aikaa. Pyrin siis olemaan myös itselleni armollinen ja hyväksyn välillä myös vähän lyhyempiä postauksia ja viilaamattomia valokuviakin.

Lisäksi tavoitteena on inspiroiva sisältö, josta tämä postaus on mainio esimerkki – kun resepti on mielenkiintoinen, myös valokuvaus innostaa ja teksti syntyy kuin itsestään. Blogin kantava ajatus sesonkien mukaan kokkailusta jatkuu ja ruoanlaitto on edelleen yksi parhaita tietämiäni rentoutumiskeinoja. Näillä ajatuksilla siis kohti loppuvuotta!