Olen kuullut paljon kehuja Sandrosta jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta pääsin itsekin käymään siellä. Erityisiä kehuja on saanut paikan brunssi, mutta me kävimme testaamassa paikan illallisen Kalliossa eräänä sadepäivänä. Rennosti sisustettu paikka on kovin kutsuva ja siellä olisi mielellään istunut pidempäänkin. Pelkillä drinkeilläkin voisi käydä, niin mainio drinkkilista paikassa oli. Satuimme istumaan juuri drinkkimestarin tiskin vieressä – olikin aika kiva katsella, kun tyyppi vatkasi drinkkejä tauotta koko monituntisen illallisen ajan. Eikä ihme, sillä kaikki maistamamme drinkit olivat hyviä ja raikkaita!
Simppeli hinnoittelu (drinkki kuin drinkki 10 €) ei helpottanut drinkin valitsemista. Testailimme eri drinkkejä illallisen aikana, koska välillä hyvät drinkit ovat mainio viinin korvike. En tietenkään enää yhtään muista drinkkien nimiä, mutta alkuun juotiin ainakin makea marjadrinkki ja tujumpi momo collins, jossa oli hauska vivahde kardemummasta. Ruoan päälle maistui kirpeämpi aperol-pohjainen drinkki. Kauniista laseista tarjotuissa drinkeissä oli käytetty reilusti alkoholia ja tuoreita koristeita, joten olivat kyllä hintojensa väärtejä.
Ruokalista tuntui ensivilkaisulla laajalta, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että joka ruoassa tuntui olevan sama pohja, johon on vain vaihdettu pääraaka-aine. Ei tämä sinänsä haitannut, sillä jokainen halusi kyllä ruokaansa hummuksen, minttujogurtin ja granaattiomenaa, mutta jotenkin melko pitkää ruokalistaa olisi voinut supistaakin, kun kaikissa kuitenkin oli pääosin samat raaka-aineet.
Ystävän sabich-annos sisälsi grillattua munakoisoa, vuohenjuustoa ja falafelia. Aikamoinen sekamelska, mutta maut olivat kyllä osasissa kohdillaan. Ainoastaan vuohenjuusto tuntui vähän erikoiselta, irtonaiselta lisältä annokseen. Kun komponentteja on lautasella noin monta, annoskoko paisuu väistämättä suureksi.
Oma falafelsalaattini oli myös järkyttävän kokoinen. Pidin kovasti erilaisista tahnoista, joita olisi voinut olla suhteessa falafelien määrään vähän reilumminkin. Itse falafelit olivat hiukan kuivia, mutta muuten aika hyviä. Tuoreina tarjottavat raaka-aineet olivat raikkaita. En kylläkään löytänyt annoksestani luvattua sahramileipää, taateleita tai labnehia – en tiedä olivatko loppu keittiöstä vai vain unohtuneet, mutta ei tästä mitään annosta tuotaessa mainittu, enkä minä tajunnut näiden perään kyselläkään. Erityisesti labnehia olisin mielelläni kyllä maistanut. Pöytäämme myös tuotiin ensin yksi aivan väärä annos (tarjoilija ei kirjoittanut tilauksiamme ylös), mutta tämä onneksi korjattiin tosi nopeasti pahoittelujen kera. En edes tiedä, miten keittiöstä niin nopeasti saatiin oikea annos tilalle. Olin kyllä odottanut vähän vahvempia makuja, nyt tuntui, että marokkolaisen ruoan mausteisuus oli unohtunut jonnekin matkalle. Se olisi ehkä tuonut muuten hyviin annokseen sen hiukan puuttuneen vau-efektin.
Jälkiruokien osalta ystävä tilasi suklaakakun, joka taisi olla isoin koskaan ravintolassa näkemäni kakkupala. Hyvin näytti maistuvan, mutta vähempikin olisi riittänyt. Omalta osaltani tiesin heti jälkiruokalistan nähtyäni, mitä ottaisin: baklavan. Olen suuri baklava-fani ja olen niitä itsekin joskus tehnyt, mutta harvemmassa ravintolassa olen Suomessa siihen törmännyt. Tämä baklava oli maustettu ruusulla ja pistaaseilla ja olikin aika ihanan makuinen, vaikka olisi saanut ehkä olla hiukan kosteampikin. Baklavan seuraan otin minttuteetä, joka sopikin mainiosti aterian päätteeksi.
Kokonaisuudessaan tykkäsin Sandron rennosta meiningistä ja siellä olisi voinut istua pidempäänkin drinkkejä maistellen. Hinta-laatusuhde oli hyvä, annokset olivat mielestäni kokoonsa nähden aika edullisia. Ehkä ruokalistaa voisi typistää reilusti, kun kaikissa annoksissa oli nyt paljon samoja komponentteja, joten annoksen valinta oli vaikeaa. Ruoka itsessään oli hyvää, mutta se olisi saanut olla vielä hiukan mausteisempaa. Plussia ja miinuksia siis, mutta positiivisen puolelle jäätiin, joten kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa ravintolan meno!
Ei kommentteja