Katsaus vuoteen 2014 jatkuu…
Heinäkuussa kokkailin Taste of Helsingistä inspiroituneena (vaikken paikan päälle ehtinytkään) ravintola Emon annoksen mukaisesti rapukakkuja, kurkku-fenkolisalaattia ja korianterimajoneesia. Nuo olivat kyllä niin hyviä, että teen toistekin! Äidin raparperipuskan antimista tein vielä raparperimehua, josta tuli superkauniin väristä ja sopiva yhdistelmä makeaa ja kirpeää. Lisäksi tein kesäkeitosta leipäjuustolla tuunattua versiota, aivan killeri yhdistelmä!
Elokuussa nautittiin vielä kesästä. Mökillä kokkailtiin pääasiassa helposti valmistuvia ruokia. Syksyn tuntua alkoi olla ilmassa, joten kokkailin herkullista, mausteista tabboulehia. Osallistuin myös heinä-elokuun ruokahaasteeseen aiheella mummola, ja tein mummon kotijuustoa. Kävin myös syksyn ensimmäisellä sienireissulla ja tein vanhaa suosikkiani, sieni-pekonipiirasta.
Syyskuussa alkoi maasta puskea sellainen älytön määrä tatteja, etten muista toista yhtä hyvää tattivuotta. Kävin onnessani useammankin kerran sienimetsällä. Valtaisan tattisaaliin johdosta kokkailin paljon tattiruokia, joista onnistunein taisi olla tattilasagne, josta sain nyt monen yrittämisen jälkeen vihdoin täydellistä!
Syyskuusta jäi mieleen tattien lisäksi myös pari ihanaa, keskenään hyvin eri tyylistä keittoa. Ensimmäisenä vaniljalla maustettu kukkakaalikeitto, jossa pehmeä kukkakaalin maku pyöristyy entisestään vaniljalla ja keiton kruunaavat paahdetut kukkakaaliviipaleet. Keitto on edullinen tehdä, mutta maku on ihan kuin fiinissä ravintolassa tarjotussa keitossa! Toisena taas kaapista löytyneistä jämistä keitelty, mausteisesta makkarasta makunsa saava borssikeitto.
Lokakuussa siirryttiin selkeämmin talvisempiin, tuhdimpiin ja täyttävämpiin lohturuokiin. Makeaa ja suolaista yhdistävät, helposti valmistuvat viikuna-gorgonzolaleivät hyppäsivät kertaheitolla suosikkeihini! Kylmää vastaan ja tammikuun reissu jo mielessäni kokkailin thaisuosikkiani eli kevyesti tulista kana-kookoskeittoa, joka ei ollut aiemmin jostain syystä blogiin päätynyt. Tatit pääsivät ruokapöytään vielä lokakuussakin, kun kokkailin tatti-pekoniravioleja. Yhdistän aika usein sieniä ja pekonia, mutta sieni-pekonipastaa ei myöskään löytynyt blogin arkistoista, joten sellainenkin sienipastaversio piti blogiin saada.
Marraskuun bloggaustahti oli hiukan hiljaisempi työkiireiden takia, mutta löytyipähän ainakin aikaa kokkailla pitkään suunnittelemaani, vietnamilaista pho-keittoa. Pho-keiton maku perustuu pitkään haudutettavaan liemeen ja suureen määrään tuoreita yrttejä ja mausteita. Loppusyksyn marokkolaisen ruoan ja harissa-mausteseoksen villitys lähti käyntiin mainiosta, mausteisesta porkkana-linssikeitosta, jota kokkailin useampaankin otteeseen loppuvuodesta.
Joulukuussa herkuteltiin thaivaikutteisilla kookosliemessä haudutetuilla sinisimpukoilla, pikakaramellisoidulla porsaankyljellä ja talviklassikko blineillä. Täysosumia mieleen tulee kaksi. Kaartin Hodarin ja Hummerin inspiroimat chorizo-mustekalahodarit, joissa oli lisäksi aiolia ja manchegoa muodostivat ihan täydellisen makumaailman. Marokkolaisen ruoan villityksen johdosta suosikkien joukkoon pääsi myös marokkolaistyylinen lohisalaatti, jossa harissa, lohi, oliivit, kananmunat, couscous ja mausteet tekivät kertakaikkiaan ihanan kombon.
Loppuun vielä vuoden parhaat ravintolareissut. Ehdoton ykkönen on Turun Kaskis, jossa vierailimme heinäkuussa (kuvat alla Kaskiksesta). Muistelen vieläkin lämmöllä tuon kesäisen illan tunnelmaa ja ihania ruokia. Nuo ruoat ovat inspiroineet pitkään myös kotikokkauksessa. Pitänee varata seuraavaa Turun reissua varten pöytä tuonne. Kakkosena tulee tänä vuonna jo kaksi kertaa visiteerattu Tallinnan Cru, jossa saa hienoa ruokaa kohtuulliseen hintaan. Myös täältä sain kaikenlaisia ideoita omaan kokkailuuni. Erityisesti mieleen on jäänyt öljyssä hitaasti kypsennetty kananmunan keltuainen. Kolmoseksi valitsin Helsingin Emon, jossa ehkä hieman tavanomaiset, mutta huolellisesti hyvistä raaka-aineista valmistetut annokset voittivat puolelleen. Kannattaa kokeilla myös paikan viinibaari, josta saa sormisyötävää kohtuulliseen hintaan!
Sellainen oli siis ruokavuosi 2014 Nautiskellen-blogissa. Ainakin minulle tuli tätä kirjoittaessa nälkä. Katsotaan, mihin vuosi 2015 vie ja mitä sillä on tarjottavana!
Ei kommentteja